Elämyksiä ja elinvoimaa metsästä


Metsä on minulle tärkeä monella tavalla: retkeilen, vaellan, nautin kauniista maisemista, hiljaisuudesta, tuoksuista; syön niin marjoja, sieniä kuin riistaakin sekä omistan metsää. Olen vaeltanut Lapissa kaamosaikaan, milloin lumimyrskyssä tai paukkupakkasessa ja milloin revontulten ja kuutamon valaistessa maisemaa.

Silja metsässäTämä luonnon armoilla oleminen on opettanut nöyryyttä: ihminen on loppuunsa aika pieni, eikä todellakaan voi hallita kaikkea. On olemassa jotain meitä suurempaa, johon meidän täytyy vain sopeutua. Meidän täytyy toimia kohtuudella ja yhteisymmärryksessä luonnon kanssa – ei yrittää hallita ja määräillä.

Metsänomaisuus taas on vanhempieni peruja. Sukupolvenvaihdokset on tehty jo, vaikka molemmat ovat hyvävointisia eläkeläisiä. Olen ajatellut pitää suurimman osan metsistä metsätalouskäytössä. Minusta puu on erinomainen, uusiutuva materiaali ja sitä kannattaa tuottaa ja käyttää.

Metsien hoidossa haluan kuitenkin optimoida muutakin kuin taloudellisen tuloksen: maiseman, monimuotoisuuden ja kestävyyden. Mielestäni metsätaloudessa täytyy laajemminkin oppia ottamaan huomioon eri tekijöitä. Nyt ne usein nähdään vain uhkana, ei mahdollisuutena.

Jatkuva kasvatus

Uusi metsälaki on oikein hyvä käsittelymuotojen monipuolistaja. Nyt metsänomistaja saa itse paremmin päättää, kuinka hän haluaa metsiään hoitaa. Niin sen pitää ollakin. Metsälaki siis mahdollistaa ns. jatkuvan kasvatuksen, jossa metsä säilyy metsänä ja sieltä hakataan suurimpia puita noin kymmenen vuoden välein. Vesistökuormituksen kannalta tämä on parempi, koska avohakkuut muuttavat metsän vesi- ja ravinnetasapainoa lisäten ravinne- & humuskuormaa vesistöön.

Menetelmää on tutkittu jonkin verran, mutta varmasti tieto lisääntyy vuosien myötä. Metsissä kun pikatuloksia ei oikein saa. Metsäalan lehdissä usein kerrotaan jatkuvan kasvatuksen sopivan pelkästään erikoiskohteisiin ja että tutuilla tavoin kannattaa jatkaa. Näinhän se ei kuitenkaan ole. Jatkuvan kasvatuksen neuvontaan ja ohjeistukseen täytyy oikeasti panostaa: sitä täytyy tarjota varteenotettavana vaihtoehtona.

Suojelu

Riittävä osa metsistä, ja muista luontotyypeistä, on suojeltava. Näin säilytämme luonnon monimuotoisuuden, joka ei ole vain hippien intohimo vaan elämisen edellytys. Me tarvitsemme luontoa elääksemme – saadaksemme ruokaa, vettä, kyetäksemme hengittämään.

Lisäksi luonnolla on myös itseisarvo. Luontoa pitää suojella ja säilyttää. Ei pelkästään ihmisiä ja ihmisten elinmahdollisuuksia varten, vaan ihan itsessään.

Ilmastonmuutos

Talousmetsien kiertoaika on todella pitkä, noin 70 vuotta. Tänään tehtävät päätökset vaikuttavat jopa vuonna 2085. Ilmasto muuttuu, erittäin todennäköisesti. (Toivottavasti ei liikaa – siihen voimme vielä vaikuttaa.)

Jo 50 vuoden päästä, vuonna 2065, Suomen ilmasto voi olla hyvin erilainen: enemmän vesisadetta, korkeampi keskilämpötila, tuulisempaa, pidempi roudaton kausi, ja kylmät & lumiset talvet joko harvinaisia tai vain vanhusten muisteluissa. Tämä taas tarkoittaa lisääntyneitä tuholaisia ja kasvitauteja, myrskytuhojen lisääntymistä sekä talvikorjuuajan lyhenemistä tai sen olemattomuutta.

Tällä hetkellä asiaa ei huomioida: neuvonnassa, säädöksissä tai ohjeistuksissa. Ehdottomasti pitäisi. Metsänomistajia pitäisi neuvoa, kuinka metsiä kannattaa hoitaa nyt, että ne pärjäävät muuttavan ilmaston maailmassa.

Ekosysteemipalvelut

Ekosysteemipalvelut tarkoittavat luonnon ihmiselle tarjoamien palveluiden arvoa. Lasketaan siis euromääräinen arvo luonnon eri palveluille – esimerkiksi marjoille, puhtaalle vedelle. Tällä lyhyellä kokemuksella politiikasta pystyn jo sanomaan sen, että euro on se ensisijainen konsultti ja päätöksentekijä. Sen vuoksi ekosysteemipalvelut pitäisi arvottaa ja sitä käyttää päätöksenteon pohjana.

Biotalous

Puu on erinomainen raaka-aine moneen: muovin korvikkeeksi, rakennusmateriaaliksi, kemikaalien / lääkkeiden raaka-aineeksi sekä energiaksi. Tutkimus ja kehitys on mennyt valtaisasti eteenpäin, joululahjaksi sain muovisen näköisen puusta tehdyn kynän ja Kajaaniin suunnitellaan rakennettavan puusairaala. Jatketaan, koska tulevaisuuden maailmassa meidän on yksinkertaisesti luovuttava uusiutumattomista raaka-aineista.

Puu- ja biotaloushypen keskellä on kuitenkin muistettava, että on tärkeä toimia fiksusti. Metsätalouden kestävyydessä on parannettavaa. Metsätaloudessa on opittava ottamaan huomioon monia tekijöitä. Puun polttaminen ei ole täydellinen ratkaisu – tuottaahan se palaessaan terveydelle haitallisia pienhiukkaspäästöjä ja hiilen sitomisen kiertokulkukin on useampi kymmenen vuotta. Biopolttoainehypessä kehuskellaan kuinka selluntuotannon sivutuotteena syntyvää mäntyöljyä käytetään biodieselin raaka-aineena. Aiemmin sitä on käytetty öljypohjaisten kemikaalien raaka-aineena. Nyt niissä mäntyöljy korvataan raakaöljyllä, kun mäntyöljy menee polttoaineeksi. Lopputuloksena raakaöljyn käyttö tuskin vähenee. Joka tapauksessa biotalous on hyvä asia. Haluan vain sanoa, että asiat pitää tehdä järkevästi. Kaikilla ratkaisuilla ja tekemisillä on sekä hyvä että huono puoli – ja tekemisessä on keskeistä maksimoida hyvät puolet ja minimoida huonot.

Share Button

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.