Siljan EU CV


 

Politiikan puolella karttunut kokemus

Vedin vihreiden maatalouspoliittisen ohjelman valmistelun. Siinä otimme kantaa myös EU:n maataloustukipolitiikkaan.

EU:n maatalouspolitiikan painopistettä pitää siirtää suorista hehtaarisidonnaisita tuista ympäristön tilan parantamiseen, hiilen sidontaan, eläinten hyvinvointiin ja maaseudun kehittämiseen. Tällä hetkellä komissio esittää aivan päinvastaista. 

Metsätalouspolitiikan osalta perehdyin etenkin LULUCF-keskusteluun, jonka tavoitteena on vähintäänkin säilyttää hiilinielujen taso ennallaan. 

Tämä LULUCF-vääntö uutisoitiin todella raflaavasti. Siten, että Suomen etu olisi vaarassa. Tosiasiassa on meidän ehdoton etu, että ilmastonmuutos saadaan hillittyä. Ja myös alkuperäisenkin LULUCF-tekstin mukaan hakkuiden määrä olisi voinut kasvaa. Kuitenkin vähemmän kuin hallitus kaavaili, ja siksi asetusteksti haluttiin muuttaa. Minusta ehdottoman tärkeää on huolehtia hiilinielutason säilymisestä. Jotta saamme ilmastonmuutoksen oikeasti hillittyä. 

Työuran aikana kertynyt osaaminen

2009-12 olin töissä Euroopan kemikaalivirastossa huolehtimassa siitä, että kemikaalien rekisteröinti onnistuu. REACH-asetuksen ensimmäinen rekisteröintimääräaika oli juuri silloin. Tulipahan kemikaalivirasto-työrupeaman aikana tutustuttua myös muuhun EU:n kemikaalilainsäädäntöön – etenkin kemikaalien vaarallisuusluokittelua ja pakkausmerkintöjä koskevaan CLP-asetukseen.

Päivänselvää on se, että ilman EU:ta meillä ei olisi tällaisia kemikaaliasetuksia. Ja ilman näitä altistuisimme kemikaaleille, jotka aiheuttavat syöpää tai hedelmättömyyttä. On aivan olennaista, ettei kunkin yksittäisen ihmisen tarvitse huolehtia käyttämiensä tuotteiden turvallisuudesta. Se pitää tehdä viranomaisvoimin. Ja tässä nimenomaan EU-tasolla tehtynä se on ensinnäkin edes mahdollista ja toiseksi erittäin järkevää.

Kajaaniin muutettuani olen ollut töissä Kainuun Edulla ja tehnyt kansainvälisiä, komission suoraan rahoittamia, hankkeita. Käytännössä siis INTERREG IVC, BSR ja EUROPE. Näissä projektitöissä on tullut tutuksi eri aihepiirit digitalisaatiosta materiaalitutkimukseen ja tietysti EU:n aluekehitys-, koheesio- ja innovaatiopolitiikkakin.

Näissä EU-hankkeissa erinomaista on ollut se, että sihteeristö vaatii nimenomaan konkreettisia ja vaikuttavia tuloksia. Aika ja energia ei mene pilkkujen näpertelyyn – vaan oikeasti vaikuttavuuden maksimointiin. Lisäksi tällaiset suorarahoitteiset EU-ohjelmat ovat hyvin kilpailtuja, eli hankerahoituksen saaminen ei ole läpihuutojuttu. 

Share Button