![\"\"](\"http:\/\/siljakeranen.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2018\/08\/IMG_0905.jpg\")
<\/a><\/p>\nEi huvita my\u00f6sk\u00e4\u00e4n silloin, kun elohopea pysyy kuopassaan. Pakkasta on, ainakin \u201330 astetta. Ja edet\u00e4 pit\u00e4isi UKK-puistossa, vaikka suksi ei luista. Toivottavasti kenellek\u00e4\u00e4n ei satu mit\u00e4\u00e4n, koska avun odottelu voi koitua kohtaloksi.<\/p>\n
Tai silloin, kun kaamosvaelluksella eksyt\u00e4\u00e4n ja etsit\u00e4\u00e4n Tuiskukurun autiotupaa tuntikausia. Y\u00f6 k\u00e4\u00e4ntyy jo l\u00e4hes seuraavan vuorokauden puolelle, kuu valaisee taivalta ja n\u00e4lk\u00e4kin jo lakkaa tuntumasta.<\/p>\n
Eik\u00e4 silloinkaan, kun painepesurikeli yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 Kaldoaivin er\u00e4maassa. V\u00e4lip\u00e4iv\u00e4ksih\u00e4n se meni, ja samalla tuli testattua varusteiden myrskynkest\u00e4vyys.<\/p>\n
Ja sitten ne henke\u00e4salpaavat hetket.<\/p>\n
Kun se autiotupa viimein l\u00f6ytyy. Kun revontulet valaisevat maisemaa. Kun auringonkajo v\u00e4rj\u00e4\u00e4 lumen violetiksi ja vaaleanpunaiseksi. Kun kuulee lumisateen hangella.<\/p>\n
Kun y\u00f6tt\u00f6m\u00e4n y\u00f6n l\u00e4pi valvoo ja n\u00e4kee auringon vain hipaisevan taivaanrantaa. Kun j\u00e4\u00e4 vain olemaan er\u00e4maaj\u00e4rven rannalle. Kun ei osaa lopettaa t\u00e4t\u00e4 listaa.<\/p>\n
Toivottavasti koskaan ei tarvitsekaan. Vaikka koko ajan on valtava huoli siit\u00e4, s\u00e4ilyyk\u00f6 t\u00e4m\u00e4 maapallo t\u00e4llaisena. Saako tulevaisuudessa kuunnella lumisateen \u00e4\u00e4nt\u00e4. Saako ihailla t\u00e4ysikuun yhdess\u00e4 lumen kanssa t\u00e4ydellisesti valaisemaa maisemaa.<\/p>\n
V\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ei saa, ainakaan Suomessa. Ilmasto l\u00e4mpenee meill\u00e4 enemm\u00e4n kuin maailmassa keskim\u00e4\u00e4rin. Kolmenkymmenen vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 keskil\u00e4mp\u00f6tila on 3\u20134 astetta nykyist\u00e4 enemm\u00e4n.<\/p>\n
Kainuun korkeudella se tarkoittaa lumettomia tai v\u00e4h\u00e4lumisia talvia, Lapissa Kainuun nykytilannetta ja Etel\u00e4-Suomessa lumesta ei ole tietoakaan.<\/p>\n
Se tarkoittaa my\u00f6s myrskyj\u00e4, ilmastopakolaisia, merkitt\u00e4vi\u00e4 ongelmia maa- ja mets\u00e4talouden harjoittamisessa, kuivuutta ja rankkasateita. Sek\u00e4 todellista pimeytt\u00e4, kun talvisin ei ole lunta.<\/p>\n
T\u00e4t\u00e4k\u00f6 me halutaan?<\/p>\n
Ihmiskunnalta tuntuu ihan tyystin unohtuneen luonnossaliikkujan kaksi perustaitoa: oman pienuuden ymm\u00e4rt\u00e4minen sek\u00e4 erilaisiin tilanteisiin varautuminen.<\/p>\n
Kuvitellaan jotenkin olevamme kaikkivoipaisia. Ett\u00e4 maapallon rajoista ei tarvitsisi v\u00e4litt\u00e4\u00e4. Ett\u00e4 voidaan el\u00e4\u00e4 niin kuin ennenkin. Ei voida.<\/p>\n
Ja samalla unohdetaan varautuminen. Vain typer\u00e4 luonnossaliikkuja l\u00e4htee mets\u00e4\u00e4n, tunturiin tai vesille varautumatta. Varamuonaa, vesitiiviit pakkaukset, ensiapulaukku, tulentekov\u00e4lineet, suunnistustaito…<\/p>\n
Nyt her\u00e4tys! Ilmasto l\u00e4mpenee. Luonnon monimuotoisuus heikkenee. Muoveja ja kemikaaleja l\u00f6ytyy kaukaa ihmisasutuksesta. Maapallo ei kest\u00e4 t\u00e4llaista kulutustasoa. Me el\u00e4mme yli varojemme.<\/p>\n
Teknologia ja osaaminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat olemassa. Me ihmiset osaamme ihan riitt\u00e4v\u00e4sti. Olemme globaalisti osanneet hillit\u00e4 otsonikadon ja Suomessa parantaa j\u00e4rvien tilaa.<\/p>\n
Kyse on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 tahdosta. Siit\u00e4, millaisia valintoja teemme joka p\u00e4iv\u00e4. Ja etenkin siit\u00e4, mihin suuntaan Suomea ja maailmaa ohjataan poliittisin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksin.<\/p>\n