Kuka olen


Syntyjäni kajaanilainen ja nyt Oulun, Kuopion, Singaporen ja Helsingin kautta jälleen asettunut entiseen ja uuteen kotikaupunkiini. Koulutukseltani olen ympäristötekniikan diplomi-insinööri ja ikää on kertynyt 33 vuotta.

Lapsuuteeni kuului kerrostaloasumisen vastapainona elämää äidin ja isän kotitiloilla – Virroilla ja Lapinlahdella. Ala-asteen kävin Teppanan koulussa Aaro Heikkisen hyvässä opissa ja yläasteen Kätön koululla. Ylioppilaaksi kirjoitin Linnan lukiosta vuonna 2002.

Ihmettelemässä koiraa yhdessä vasikan kanssa

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen lähdin opiskelemaan ympäristönsuojelutekniikkaa Oulun yliopistoon. Tai oikeammin Kuopioon. Opintosuuntaamme kuuluivat 1. ja 4. vuoden opinnot Kuopion yliopistossa, ja lukuvuodet 2-3 sekä 5+ Oulun yliopistossa. Näinä vuosina opin valtavasti kemiaa, vesienkäsittelyä, ilmansuojelua, maaperäekologiaa, limnologiaa, prosessitekniikkaa, insinöörimatematiikkaa… – kaikkea mitä ympäristönsuojelijan kuuluu tietää.

msnkuva

Teekkarihenkeä kerrakseen

Diplomityö terästehtaan kuonien liukoisuusominaisuuksista oli kansissa, ja opintoviikot kasassa – olisin voinut valmistua. Mutta lähdin vaihtoon. Singaporeen. Kaakkois-Aasiassa, päiväntasaajalla sijaitseva länsimainen kaupunkivaltio opetti valtavasti elämästä ja ihmisistä. Kannatti ehdottomasti. Tosin Suomeen palatessa ymmärsin, että tämä on minun maani, täällä minun on hyvä olla. Toki voi sitä tulevaisuudessakin jossain ulkomailla asua, mutta Suomessa on koti.

Vuoden 2007 lopussa valmistuin diplomi-insinööriksi, oivallisin paperein. Heti sen jälkeen muutin töihin Helsinkiin. Ensin olin töissä koulutusyritys AEL:ssä vastaten vesihuoltoalan koulutustarjonnasta. Tämän jälkeen hieman yli kolme vuotta vierähti Euroopan Kemikaalivirastossa EU-virkamiehenä.

Kemikaalivirastossa

Sitten koitti paluu kotiseudulle – ensin vain päähänpistona kesken kiireisimmän rekisteröintimääräajan. Ajatus lopulta konkretisoitui, ja keväällä 2012 oli sitten ratkaisujen aika: irtisanouduin tietämättä seuraavasta työstä. Kesäkuisena maanantaina muuttokuorma kulki Kajaaniin, ja samana perjantaina mentiin naimisiin. Siviilisäädyn ja asuinpaikan lisäksi muuttui sukunimikin – Pietikäisestä Keräseksi.

Kansainvälisyys ei jäänyt Kemikaalivirastoon, kun erittäin mielekäs työpaikka järjestyi Kainuun Edusta. Työkielenä englanti, pomona kreikkalaistaustainen rouva ja hankkeina kaksi kansainvälistä INTERREG-hanketta: TRAP ja STEP.

Syksyllä 2012 lähdin Vihreiden kuntavaaliehdokkaksi, koska kotiseudun asiat kiinnostavat. Tietoisuus länsimaiden kestämättömästä elämäntavasta ja palava halu edistää asioita veivät minut politiikan tielle. Ympäristönsuojelutekniikan opinnot, vaellusharrastus sekä kiinnostus ympäristöasioita kohtaan antavat hyvän pohjan politiikkaan. Partiosta puolestaan olen saanut arvokasta kokemusta siitä, kuinka asioita saadaan edistettyä.

Kaamosvaelluksella Lapissa tammikuussa 2012

Kohtalainen loikka olikin luvassa, kun sain todeta kampanjoinnin kannattavan ja pääsin niin Kajaanin kaupunginvaltuustoon kuin Kainuun maakuntavaltuustoon että Kajaanin kaupunginhallitukseenkin. Näistä toimista voit lukea lisää blogista sekä Mitä teen -otsikon alta.

Töitä ja politiikkaa – onneksi elämässä on muutakin. Partio on ollut harrastukseni seitsenvuotiaasta. Monipuolisella partiopolullani olen toiminut niin Kajaanin Korvenpojissa lippukunnanjohtajana kuin keskusjärjestö Suomen Partiolaisissa hallituksen jäsenenä. Fyysisiä rajoja on tullut koeteltua mm. syksyisissä Erävaelluksen SM-kisoissa, Lost-in-Kajaani -seikkailukilpailussa sekä joulu-tammikuussa tehdyillä kaamosvaelluksilla Lapin erämaissa.

Maailmanparannusmotivaatio vain lisääntyi syksyllä 2014 pienen ihanan vauvan, nykyisen taaperon myötä. On ihmeellistä nähdä kasvu, into ja uuden oppiminen. Ja ne suuret tunteet, joita pieni saa aikaan. Samalla mietityttää ja huolestuttaa todella paljon millaisessa maailmassa hän tulee elämään.

Kainuun Edun hankkeet loppuivat vuoden 2014 lopussa, tosin osaltani jo aiemmin äitiys’lomailun’ vuoksi. Vauvan lisäksi elämään kuuluivat kevään 2015 vaalit. Paljon tuli kierrettyä, kirjoitettua, vastattua vaalikoneisiin ja nähtyä ihmisiä. Minä tykkäsin. Arkadianmäelle ei vielä tällä keralla tie vienyt – ääniä tuli 1289 ja sijoituksena 4. vihreiden listalla.

Kuhmossa marraskuussa 2016. Emma Kari (kansanedustaja), Marja-Stiina Suihko (Kuhmon valtuutettu), Krista Mikkonen (eduskuntaryhmän pj) ja minä.

Nyt olen taas töissä Kainuun Edulla, teen INTERREG Itämeren alueen rahoittamaa Baltic TRAM -nimistä projektia. Samoin minulla on 0-tuntisopimus Teollisuustaito Oy:n kassa, jonka työtunnit kuluvat etenkin vesityökorttikoulutusten järjestämiseen. Poliitikon hommat jatkuvat edelleen. Kestävämmän tulevaisuuden eteen – niin Kainuussa kuin valtakunnallisestikin Maaseutu- ja erävihreitä luotsaten. Minä kun haluan tehdä töitä sen eteen, että tulevaisuuden maailma ja yhteiskunta olisi hyvä paikka elää.

Share Button