Kuka olen


 

Ihmettelemässä koiraa yhdessä vasikan kanssa

 

Olen syntyperäinen kajaanilainen, tarkemmin määriteltynä Teppanasta. Opettaja-äidin ja metsänhoitaja-isän kanssa asuttiin kerrostalossa. Sen vastapainona lapsuuteeni kuului elämää äidin ja isän kotitiloilla – Virroilla ja Lapinlahdella. Ala-asteen kävin Teppanan koulussa Aaro Heikkisen hyvässä opissa ja yläasteen Kätön koululla. Ylioppilaaksi kirjoitin Linnan lukiosta vuonna 2002.

 

 

msnkuva

Teekkarihenkeä kerrakseen

 

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen lähdin opiskelemaan ympäristönsuojelutekniikkaa Oulun yliopistoon. Tai oikeammin Kuopioon. Opintosuuntaamme kuuluivat 1. ja 4. vuoden opinnot Kuopion yliopistossa, ja lukuvuodet 2-3 sekä 5+ Oulun yliopistossa. Näinä vuosina opin valtavasti kemiaa, vesienkäsittelyä, ilmansuojelua, maaperäekologiaa, limnologiaa, prosessitekniikkaa, insinöörimatematiikkaa… – kaikkea mitä ympäristönsuojelijan kuuluu tietää.

Diplomityö terästehtaan kuonien liukoisuusominaisuuksista oli kansissa, ja opintoviikot kasassa – olisin voinut valmistua. Mutta lähdin vaihtoon. Singaporeen. Kaakkois-Aasiassa, päiväntasaajalla sijaitseva länsimainen kaupunkivaltio opetti valtavasti elämästä ja ihmisistä. Kannatti ehdottomasti. Tosin Suomeen palatessa ymmärsin, että tämä on minun maani, täällä minun on hyvä olla. Toki voi sitä tulevaisuudessakin jossain ulkomailla asua, mutta Suomessa on koti.

 

 

Kemikaalivirastossa yhdessä espanjalais-ruotsalaisen kollegan kanssa. 

Vuoden 2007 lopussa valmistuin diplomi-insinööriksi, oivallisin paperein. Heti sen jälkeen muutin töihin Helsinkiin. Ensin olin töissä koulutusyritys AEL:ssä vastaten vesihuoltoalan koulutustarjonnasta. Tämän jälkeen hieman yli kolme vuotta vierähti Euroopan Kemikaalivirastossa EU-virkamiehenä. Siellä olin rekisteröintiyksikössä ja valmistauduimme ensimmäiseen kemikaalien rekisteröintimääräaikaan. Työtä siis riitti vaikka kuinka ja tekemistä piti todellakin hioa, mutta lopulta rekisteröinnit sujuivat kitkatta. 

 

 

Sitten koitti paluu kotiseudulle – ensin vain päähänpistona kesken kiireisimmän rekisteröintimääräajan. Ajatus lopulta konkretisoitui, ja keväällä 2012 oli sitten ratkaisujen aika: irtisanouduin tietämättä seuraavasta työstä. Kesäkuisena maanantaina muuttokuorma kulki Kajaaniin, ja samana perjantaina mentiin naimisiin. Siviilisäädyn ja asuinpaikan lisäksi muuttui sukunimikin – Pietikäisestä Keräseksi.

Kansainvälisyys ei jäänyt Kemikaalivirastoon, kun erittäin mielekäs työpaikka järjestyi Kainuun Edusta. Työkielenä englanti, pomona kreikkalaistaustainen rouva ja työnä kansainväliset EU-hankkeet (2012-14 INTERREG IVC-ohjelmasta TRAP ja STEP; ja vuodesta 2016 eteenpäin ensin INTERREG BSR-ohjelmasta Baltic TRAM ja sitten INTERREG EUROPE-ohjelmasta digitalisatioon liittyvä SKILLS+).

 

Kaamosvaelluksella Kaldoaivin erämaassa joulukuussa 2013.

Syksyllä 2012 lähdin Vihreiden kuntavaaliehdokkaksi, koska kotiseudun asiat kiinnostavat. Tietoisuus länsimaiden kestämättömästä elämäntavasta ja palava halu edistää asioita veivät minut politiikan tielle. Ympäristönsuojelutekniikan opinnot, vaellusharrastus sekä kiinnostus ympäristöasioita kohtaan antavat hyvän pohjan politiikkaan. Partiosta puolestaan olen saanut arvokasta kokemusta siitä, kuinka asioita saadaan edistettyä.

Kohtalainen loikka olikin luvassa, kun sain todeta kampanjoinnin kannattavan ja pääsin niin Kajaanin kaupunginvaltuustoon kuin Kainuun maakuntavaltuustoon että Kajaanin kaupunginhallitukseenkin. Näistä toimista voit lukea lisää blogista sekä Mitä teen -otsikon alta.

 

Erävaelluksen SM-kisoissa 2011 pääsi vähän venyttelemäänkin 🙂

 

Töitä ja politiikkaa – onneksi elämässä on muutakin. Partio on ollut harrastukseni seitsenvuotiaasta. Monipuolisella partiopolullani olen toiminut niin Kajaanin Korvenpojissa lippukunnanjohtajana kuin keskusjärjestö Suomen Partiolaisissa hallituksen jäsenenä. Fyysisiä rajoja on tullut koeteltua mm. syksyisissä Erävaelluksen SM-kisoissa, Lost-in-Kajaani -seikkailukilpailussa sekä joulu-tammikuussa tehdyillä kaamosvaelluksilla Lapin erämaissa.

 

 

 

Perheen toisen diplomi-insinöörin eli mieheni kanssa kuopuksen potkuja masusta tunnustellen.

 

Maailmanparannusmotivaatio on vain lisääntynyt pienten ihmeiden eli omien lasten kautta. On ihmeellistä nähdä kasvu, into ja uuden oppiminen. Ja ne suuret tunteet, puolin ja toisin.  Samalla mietityttää ja huolestuttaa todella paljon millaisessa maailmassa nämä kaksi rakasta tulevat elämään.

 

Maailmanparannusmotivaatio kanavoituu toimeksi erinomaisesti politiikassa, jossa oikeasti pääsee vaikuttamaan isoihin asioihin. Esimerkiksi Kajaanin kaupungin uuteen kaupunkistrategiaan saatiin yhdeksi neljästä teemasta ’Resurssiviisautta luontokaupungissa’. Valtakunnanpolitiikassa kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden asettaminen ja niiden toteuttamiseen taloudellisesti sekä lainsäädännöllisesti ohjaaminen ovat aivan keskeisiä asioita.

 

 

Nahkiaismarkkinoilla oli nahkiaista ja pitihän sitä maistaa. Hyvää oli. Oikeasti. Lapsuudesta oli kovin erilaiset muistot.

 

”Vaalit ovat ihmisen parasta aikaa” sanotaan. No, kyllä se lähes niin menee. Kampanjointi, politiikasta puhuminen ja ihmisten tapaaminen on oikeasti todella mukavaa. Olin 2015 eduskuntavaaleissa ehdolla, ja keräsin Oulun vaalipiirin alueelta lähes 1300 ääntä. Olin siihen silloin aika pettynyt, mutta näin jälkeenpäin ajatellen tulos oli ensikertalaiselle ja politiikassa silloin vielä aika tuntemattomalle kuitenkin hyvä.

 

 

 

 

 

Jymy-yllätys tuli kahden vuoden kuluttua, kuntavaaleissa. Meillä oli hyvä henki kampanjoidessa, tehtiin paljon ja yhdessä. Vaalipäivän iltana oli aika seesteinen olo: kaikki tehtiin, mitään enempää ei olisi jaksanut ja yhteishenki oli aivan mahtava. Mutta en olisi silti osannut arvata. Sain ylivoimaisesti eniten henkilökohtaisia ääniä koko Kainuussa. Pottini oli 546, ja seuraavaksi eniten keräsi entinen demarikansanedustaja (397 ääntä). Ero oli siis aivan selvä. Samalla vihreiden paikkamäärä valtuustossa kasvoi kahdesta viiteen, eikä ainoastaan minun äänilläni. Meidän ensikertalainen Anne Kemppainen pomppasi konkaripolitiikkojen äänimääräkaartiin 312 äänellään.

 

 

 

Viime vuotta sävyttivät maa- ja metsätalousaiheet. Vuoden alussa aloitin Maaseudun tulevaisuuden metsä-kolumnistina. Todella hienoa päästä kirjoittamaan itselle ihan todella tärkeästä asiasta Suomen toiseksi luetuimpaan päivälehteen. Syyskuussa huipentui lähes vuoden työ vihreiden maatalouspoliittisen ohjelman tekemisessä. Toimin ohjelmaa valmistelleen työryhmän puheenjohtajana ja olen todella tyytyväinen valmiiseen ohjelmaan sekä sen tekemisen prosessiin.

Syksyllä metsätalouden sertifiointijärjestö FSC palkitsi minut Vastuun taimi -palkinnolla kestävän metsänhoidon edistämisestä. Ja sitten vielä kolahti kutsu Linnan juhliin. Tittelinä metsänomistaja, joten ilmeisesti kirjoitukseni kestävästä metsätaloudesta mm. Maaseudun tulevaisuuden kolumneina sekä FSC:n palkinto tähän johtivat. Tasavallan presidentti Niinistön kun tapasin ensimmäistä kertaa itsenäisyyspäivänä kättelyssä.

 

Tällä poliittisella kokemuksella voin sanoa ainakin sen, että oma laji ja intohimo on löytynyt. Haluan olla politiikassa mukana tulevaisuudessakin. Olin ehdolla kevään 2019 eduskuntavaaleissa ja sain 2303 ääntä. Eurovaaleissa olen ehdolla, koska EU:lla ja Euroopan tulevaisuudella on todella paljon väliä. Nämä vaalit ovat ihan avainasemassa maanosamme ja myös maailmamme tulevaisuuden suhteen. Minusta me tarvitsemme nyt Euroopan Unionia jopa enemmän kuin aiemmin. Globaalit isot haasteet ratkaistaan nimenomaan yhteistyöllä, ja EU onkin toiminut ilmastoneuvottelujen kirittäjänä. Sitä tarvitaan nyt entistä enemmän.

Share Button