Maahanmuuttoon liittyvistä kirjauksista ollaan nyt vuoden aikana päässyt vääntämään sekä Kajaanin että Kainuun päätöksenteossa.
Vaikka ne ovat vain sanoja, kuvaavat ne tuntoja ja ajatuksia aika paljon. Puhutaanko me maahanmuutosta vai työperäisestä maahanmuutosta.
Moni haluaa puhua vain jälkimmäisestä. Minusta se on aika ongelmallista.
Kainuussa on pula osaavasta työvoimasta. Työpaikkoja on auki, ja työnantajilla on hälyttävän paljon rekrytointiongelmia. Maahanmuutto voi ratkaista osan näistä ongelmista.
Eli työperäinen maahanmuutto on siis ok ja hyvä asia. Niin onkin. Mutta entä ne lukuisat rakkauden perässä muuttaneet? Eivät he ole työperäisiä maahanmuuttajia.
Tai entä ne humanitäärisistä syistä, eli pakolaisina tai turvapaikanhakijoina, tänne saapuneet, jotka ovat asettuneet asumaan ja työllistyneet? Eivät hekään ole työperäisiä maahanmuuttajia.
Ammattikorkeakouluun tulevat ulkomaiset opiskelijat eivät myöskään ole työperäisiä maahanmuuttajia. Heitäkäänkö ei haluta?
Onko oikeasti niin, että haluamme koittaa houkutella joitain jostain muuttamaan työn perässä. Ja sitten sanotaan ei toisille, jotka tulevat ensisijaisesti jonkin toisen syyn, eli rakkauden, turvan tai opiskelun, vuoksi.
Minusta tällainen yhtälö ei toimi.
Arvelen, että juurikin Kainuuseen sitoutuneita muuttajia me tänne toivomme. Työperäiset maahanmuuttajat ovat monesti reissutyöläisiä, joiden koti on jossain muualla ja jotka siten vain pyörähtävät täällä töissä.
Rakkauden, turvan ja opiskelujen vuoksi tänne tulevissa on valtavasti potentiaalia. Heistä moni haluaa asettua asumaan, kouluttautua, oppia kielen, rakentaa parempaa Kajaania ja tehdä töitä.
Kajaanissa meillä on erinomaisesti toimiva vastaanottokeskus sekä kotouttamisjärjestelmä räätälöityine ammatillisine aikuiskoulutuksineen. Juuri tämän Suomenkin mittakaavassa edistyksellisen kotouttamisen ansiosta toiminta on täällä tuloksellista.
Kajaanissa huolehditaan vuosittain 100-200 humanitäärisesta maahanmuuttajasta, ja kyetään suurempaankin määrään.
Kajaaniin ei tänä vuonna tule turvapaikanhakijoita käytännössä juuri lainkaan, ja kiintiöpakolaisia 20. Suomessa vuosittainen pakolaiskiintiö on 750. Tässä on lisäämisen varaa sekä Kajaanin että koko maan osalta.
Sanotaan nyt vielä varmuuden vuoksi: Minusta maahanmuuttoa ei kannata lisätä yhtäkkiä valtavasti, jotta taataan tulijoiden kunnollinen kotoutuminen. Kotouttamiseen on panostettava, radikalisoitumiseen pitää suhtautua vakavasti ja täällä on elettävä maan lakien mukaan.
Meidän kannattaa nähdä tänne tulijat mahdollisuuksina. Ei kääntää selkää heille ja tavoitella jotain muuta. Huolehtia, että he kotiutuvat hyvin.
Se on inhimillistä: sotaa ja vainoa pakenevat tarvitsevat rauhallisen asuinpaikan ja rakkauden perässä tulleet olonsa tervetulleeksi. Se on myös järkevää, koska me tarvitsemme työikäisiä ihmisiä sekä asukkaita säilyttääksemme nykyiset palvelut.
——-
Kirjoitus on julkaistu Koti-Kajaanin Valtuustosta viisaita -palstalla 21.7.2018.
