Ruoantuotanto tulee sovittaa ympäristön kantokykyyn ja viljelyn taloudellista kannattavuutta parantaa. Samalla pidetään huolta omavaraisuudesta ja huoltovarmuudesta.
Politiikan tekemisessä minulla yksi ison intohimon kohde on ruoantuotannon kestävyysmurroksen toteuttaminen. Se siis tarkoittaa muutosta ruoantuotannossa, jonka myötä ruoantuotanto saadaan ekologisesti kestävälle tolalle ja viljelijöiden toimeentulo riittäväksi. Lisäksi huolehditaan ruoantuotannon omavaraisuudesta ja huoltovarmuudesta.
Maataloustukia tulee suunnata nykyistä enemmän ympäristön ja luonnon tilaan parantaviin toimiin sekä ilmastopäästöjen vähentämiseen. Myös erilaisia minimiehtoja esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta tulee ottaa käyttöön nykyistä enemmän toki juuri viljelijöiden näkökulma ja toimeentulo huomioiden.
Samalla on turvattava myös se, että ruokaa tuotetaan eri puolilla Eurooppaa – ja myös eri puolilla Suomea. Lisäksi ruoantuotannon huoltovarmuutta on kohennettava ja siirtymää pois fossiilisista polttoaineista ja teollisesti tuotetuista lannoitteista on vauhditettava.
Osaksi tätä kokonaisuutta tulevat myös uudet, erilaiset tavat tuottaa sisätilaviljelmissä tai reaktoreissa. Moni näistä on vielä aika alkutekijöissään, mutta ruoantuotannon olosuhteiden globaalisti heikentyessä ja ekologisen kestävyyden saavuttamiseksi uudenlaiset tavat tuottaa ruokaa tulevat osaksi kokonaisuutta. Näitä tulee vahvasti edistää, toki niiden kestävyys varmistaen.
Olen aika paljon kirjoittanut maataloudesta, kannattaa tutustua niihin. Löydät kirjoitukset täältä.
