Olen vihreiden varapuheenjohtaja, nelikymppinen kajaanilainen diplomi-insinööri, kolmen lapsen äiti, Kajaanin kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsen sekä valtuutettu niin Kainuun maakuntaliitossa kuin Kainuun hyvinvointialueellakin.
Olen kotoisin Kajaanista, jonne palaisin takaisin kesällä 2012 asuttuani opiskelujen ja töiden vuoksi Oulussa, Kuopiossa, Singaporessa ja Helsingissä. Opiskelin diplomi-insinööriksi Oulun yliopistossa, mutta osa meidän ympäristönsuojelutekniikan opinnoista oli Kuopion yliopistossa. Diplomityön tein Raahen ja Koverharin terästehtaiden kuonien liukoisuusominaisuuksista. Se valmistui vuoden 2006 lopussa ja opintoviikkojakin oli tarpeeksi. Olisin voinut valmistua.
Singaporessa wappua viettämässä
Mutta lähdinkin vaihtoon: Kaakkoisaasialaiseen kaupunkivaltioon, Singaporeen, päiväntasaajalle. Singapore oli aika erilainen asuinpaikka kuin Kajaani, Oulu tai Kuopio. Asukastiheys on noin 6000 asukasta neliökilometrillä, kun Suomessa se on kuudentoista tienoilla ja Kainuussa vajaa neljä. Vaihtoon lähteminen ei minulla ollut mitenkään itsestäänselvyys, kun opintojen vuoksi piti jo muutenkin asua osa lukuvuosista Oulussa ja osa Kuopiossa. Mutta onneksi lähdin – vaihtokokemus oli monin tavoin erittäin hyvä ja opettavainen.
Vaihdon jälkeen työskentelin hetken Oulun yliopistolla assistenttina. Valmistuttuani diplomi-insinööriksi joulukuussa 2007 muutin töihin Helsinkiin. Ensin olin töissä koulutusyritys AEL:ssa vastaten vesihuoltoalan koulutustarjonnasta. Sen jälkeen siirryin Euroopan kemikaalivirastoon, jossa pääsin työskentelemään sen eteen, että ensimmäinen kemikaalien rekisteröintimääräaika sujuisi hyvin. Käytännössä se tarkoitti prosessien hiomista sekä tietojärjestelmien kehittämistä.
Helsingissä asuessani, kevään 2011 eduskuntavaalien Perussuomalaisten jytkyn seurauksena liityin vihreiden jäseneksi. Tuolloin toimin aktiivisesti Suomen Partiolaisissa, ollen järjestön hallitusken jäsen. Poliittinen aktiivisuus koostui muutamasta Etelä-Helsingin Vihreiden järjestämästä tutustumiskäynnistä sekä Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjaan osallistumisesta.
Takaisin kotiseudulle
Muutto kotiseudulle takaisin alkoi kuitenkin kutkutella mielissä ja realisoitui lopulta kesällä 2012. Kotipaikan lisäksi minulla muuttui myös sukunimi, kun olimme Villen kanssa ymmärtäneet parisuhderintamalla parhaamme ja menimme naimisiin.
Syksyllä lähdin ehdokkaaksi kuntavaaleissa ja pääsin läpi 151 äänellä Kajaanin kaupunginvaltuustoon. Samalla minut valittiin myös Kajaanin kaupunginhallitukseen ja Kainuun maakuntavaltuuston, ja näissä tehtävissä toimin edelleenkin. Vuoden 2017 kuntavaaleissa koitti aikamoinen yllätys, kun vihreät sai vaalivoiton valtakunnallisesti ja kun Kajaanissa meidän paikkamäärä nousi kahdesta viiteen ja oma henkilökohtainen äänimääräni oli suurin koko Kainuussa.
Perheen toisen diplomi-insinöörin eli mieheni kanssa keskimmäisen potkuja masusta tunnustellen.
Tällä hetkellä toimin edellämainittujen tehtävien lisäksi myös Kainuun hyvinvointialueen valtuustossa ja maakunnan liitossa tarkastuslautakunnan puheenjohtajana.
Onneksi elämään mahtuu muutakin. Meidän ihana esikoinen, nyt jo reipas koululainen, syntyi vuoden 2014 syksyllä. Toinen rakas lapsi tuli maailmaan loppukesällä 2017 ja meidän pieni ”vauva” täytti juuri kaksi vuotta. Äitiydessä on monta ihmeellistä ja ihanaa asiaa – yksi on ymmärrys siitä, kuinka rakkauden määrä ei suinkaan pysy vakiona, vaan se kasvaa. Lasten vuoksi politiikan tekeminen tuntuu entistä olennaisemmalta, koska heille hyvän yhteiskunnan ja maailman rakentaminen on mitä tärkeintä. Samalla he osaavat maadoittaa juuri sopivasti vetämällä huomion arkipäivän konkreettisiin asioihin.
Politiikassa
Lasten, nuorten ja perheiden asioiden parantaminen on minulle politiikassa tärkeää, kuten myös ympäristön, luonnon ja ilmaston eteen toimiminen. Jotta maapallo olisi elinkelpoinen myös tulevaisuudessa. Puolueessa koen profiloituneeni etenkin aluepolitiikan sekä maa- ja metsätalouspolitiikan asiantuntijana. Minulle on tärkeää se, että eri puolilla Suomea on elämisen edellytykset kunnossa ja että alueita kehitetään kestävästi.
Maa- ja metsätalouspolitiikassa minua kiehtoo etenkin työllisyys- ja talousvaikutusten yhdistäminen ekologiseen kestävyyteen. Miten saamme tuotettua Suomessa ruokaa tulevaisuudessakin samalla, kun vähennämme maatalouden päästöjä. Miten saamme metsänhoidon luonnon ja ilmaston kannalta kestävälle tolalle samalla kun huolehdimme metsätalouden koko arvoketjun työpaikoista. Sama pätee toki muuhunkin teollisuuteen – niin kaivoksiin kuin energiantuotantoonkin.
Vihreissä toimin vuodet 2019-2023 puoluevaltuuston puheenjohtajana, ja sitä kautta osana puoluejohtoa. Tämä oli näköalapaikka eduskunnan ja valtioneuvoston työhön, sekä asioiden edistämiseen valtakunnan tasolla. Näiden toimien innoittamana kirjoitin aluepolitiikkaan ja kestävään aluekehitykseen liittyvän kertomuksellisen tietokirjan ’Missä syrjä sijaitsee? – Kun kaupunki ei ole kaikki’. Se käsittelee asumista eri puolilla Suomea, aluepolitiikan historiakäänteitä, kestävän elämäntavan mahdollisuuksia sekä tulevaisuuden kehityskulkuja.
Päivätöissä olen Kajaanin Ammattikorkeakoululla vähähiilisyyteen ja kiertotalouteen liittyvissä kehityshankkeissa. Yksi hankkeista liittyy konesalien hukkalämpöjen hyödyntämiseen Kajaanin konesaliekosysteemin kehittyessä nopeaan tahtiin. Toinen hanke on puolestaan arvokkaiden metallien erottaminen jätejakeesta biopohjaista uuttokemikaalia hyödyntäen.
Vaikka arki on verrattain täyttä, pyrin järjestämään aikaa yhdelle omalle liikuntaharrastukselle – tanssille. Perheen kanssa käymme yhdessä uimassa ja retkeilemässä sekä harrastamme aktiivisesti partiota.
Kesän -23 puoluekokouksessa Seinäjoella minut valittiin vihreiden varapuheenjohtajaksi. Olen tästä todella kiitollinen ja innoissani. Haluan, että me olemme tulevaisuudessa iso ja vaikuttava, aidosti koko maan puolue. Meitä todella tarvitaan tässä maassa ja maailmanajassa, jossa populismi nousee, ilmastokriisi pahenee ja moni ihminen voi huonosti. Vihreiden ratkaisuilla on kysyntää, ja sen puolesta haluan toimia kaikella tarmollani ja osaamisellani.
