Kirjoitan tietokirjaa metsäasioista. Siitä, miten metsien käytön ja hoidon saisi ekologisesti kestäväksi. Ja kuitenkin niin, että metsäsektorin taloudellinen merkitys niin Suomen kansantalouden kuin yksittäisen metsäomistajankin näkökulmasta säilyisi – tai ehkä jopa kasvaisi.
Tämä aihe inspiroi aikamoisen paljon. Omistan itse metsää, toimin metsänhoitoyhdistyksessä valtuutettuna. Diplomi-insinöörin opinnoissa oli osin myös metsäteollisuuden prosessitekniikkaa. Isäni oli ammatiltaan metsänhoitaja (sellainen vanhan linjan, sotien jälkeen opiskellut, oikea tehometsätalousmetsänhoitaja).
Ja sitten samaan aikaan tunnistan ja todellakin tiedän ekologisten kriisien etenemisen ja niiden pahimmat mahdolliset seuraukset. Lähdin aikoinaan politiikkaan juuri siksi, että nämä kriisit pitää ratkaista ja että haluan itse tehdä sen eteen mahdollisimman paljon. Politiikan myötä olen päässyt toisaalta lukemaan Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelmia, alueellisia metsäohjelmia, kirjoittamaan Maaseudun Tulevaisuuteen metsä-kolumneja ja myös ihan konkreettisesti vääntämään joitamista paikallisista hakkuista – esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa Kajaanin alueella sijaitseva Ärjänsaari sekä Suomussalmen Syväjärvenkangas.
Tuntumaa metsiin on niin monesta näkökulmasta, että kirjan kirjoittaminen on iso ilo ja inspiraation lähde. Kustantajana toimii ArtHouse, josta tiedän saavani hyvin apua.
Se, mitä erityisen paljon koitan tehdä, on rakentaa siltoja. Siitä tämä ajatus lähtikin. Istuin kesällä 2024 Ärjänsaaren rantahietikolla Ärjän taidefestarien ohjelmaan kuuluvassa metsäaktivistien metsäliikkeen keskustelutilaisuudessa. He toivoivat vuoropuhelua. He halusivat keskustelua luonnonsuojelijoiden ja metsänomistajien välille. Ja siinä ringissä istuin myös minä, joka olen sekä että. Sekä metsänomistaja että luonnonsuojelija.
Kun kävelin tilaisuudesta takaisin teltalleni Ärjän majesteetilliseen hongikkoon, tuli mieleen ajatus, että kirjoitan tästä kirjan. Koitin kaikin voimin työntää sen ajatuksen pois. En pysty. En ehdi. En jaksa. En kykene.
Mutta se ajatus tuli aina vain takaisin. Ja tässä sitä ollaan.
