Lupasin kuntavaaleissa edistää pyöräilyä.
Olen puhunut pyöräilystä ja esittänyt asiaan liittyviä kysymyksiä silloin kun se on käsiteltävään aiheeseen jotenkin liittynyt. Olen pitänyt palaverin virkamiesten kanssa Kajaanin keskusta-alueella pyöräilystä. Olen tarkkaillut pyöräteiden kuntoa ja miettinyt niiden verkostoa. Olen jutellut muutaman kaupunkilaisen kanssa siitä, miten pyöräilyä Kajaanissa voisi parantaa. Jonkun fb-päivityksen olen asiaan liittyen tehnyt tai jutun jakanut. Laitoin Kainuun Sanomille juttuvinkin talvipyöräilystä ja ehdotin siihen sopivaa haastateltavaakin yhteystietojen kera. Juttu ilmestyi 21.12.2014. Seuraavaksi pitäisi lähettää sähköpostia virkamiehelle muutamasta ideasta.
Mitä sinä äänestäjänä tiedät, että minä olen jotenkin edistänyt pyöräilyä? No luultavasti et yhtään mistään. Paitsi nyt kun kerroin.
Jos olisin tehnyt valtuustoaloitteen jostain pyöräilyyn liittyvästä (vaikkapa että pyörätiet on talviaamuina oltava kunnossa klo 7:30 mennessä), tietäisit paljon todennäköisemmin minun edistäneen pyöräilyä. Mutta kumpi on tuloksellisempaa? Kummalla tavalla pyöräily aidosti lisääntyy?
Mielestäni ensin kuvatulla tavalla. Jos ne eivät tuo tulosta, mietitään sitten valtuustoaloitetta tai muuta julkisempaa keinoa. Tosiasia kun (ehkä valitettavasti) on, että parhaiten asioihin voi vaikuttaa niiden valmisteluvaiheessa epäsuorasti puhuen oikeiden ihmisten kanssa. Valtuutetun ja etenkin kaupunginhallituksen jäsenen mandaatilla se puhuessa minua varmastikin kuunnellaan paremmin kuin tavan kaupunkilaista. Siksi sitä mandaattia pyrin kaikin tavoin hyödyntämään.
Lupasin myös edistää (paluu)muuttajuutta Kainuuseen. Taasko vain tyhjä lupaus, kun et ole mitään kuullut?
Ehkä. Tai sitten ei. Olen käynyt Kajaanin lukiolaisille kertomassa oman tarinani. Käyttänyt tähän yhteensä noin 20 tuntia. Kertonut, että haastavasta ja mielekkäästi EU-työstä Helsingistä voi muuttaa takaisin Kainuuseen ja olla elämäänsä hyvin tyytyväinen. Minun aloitteestani ja osin käyttämieni poliitikko-vapaaehtoistyötuntien avulla järjestettiin syyskuun alussa Helsingissä Kainuu Connection –tapahtuma, jonka ideana oli esitellä kainuulaisia työmahdollisuuksia pk-seudulla asuville nuorille aikuisille. Tapahtumaan lähtivät mukaan niin Kajaanin kaupunki, Kainuun liitto & sote sekä useampi yritys. Ja kävijöitä (= potentiaalisia paluumuuttajia) oli yli sata. Yhdelle lähihoitajalle tehtiin lähes työsopimus – hän on muuttamassa Suomussalmelle. Yksi Joensuusta Kajaaniin siirtyvä yritys sai toimitilat. Aivan mahtavaa!
Et tiennyt tätä? Niinpä. Eikä ehkä tarvitsekaan. Minä olen ihan todella tyytyväinen lopputulokseen. Hyvään tapahtumaan, joka toivottavasti on joillekin kimmoke muuttaa takaisin Kainuuseen.
Meitä poliitikkoja vaaditaan kertomaan, mitä on tehnyt. Mitä on saanut aikaiseksi. Minä en voi, enkä haluakaan, ottaa kunniaa pyöräilyn edistämisestä tai Kainuu Connection –tapahtumasta. En ole tehnyt niitä yksin. Suuri kiitos ja kunnia kuuluu myös virkamiehille, pyöräilyn tapauksessa Kainarille, Kainuu Connection –tapahtumaan liittyen Helsingin yliopiston Pohjois-Pohjalaiselle osakunnalle. Ja etenkin siis yksittäisille ihmisille, joiden kanssa näitä asioita tehdään. Eivät ne ihmiset varmastikaan halua, että minä otan yhteisestä työstä kunnian. Ei minua ainakaan kiinnostaisi sellaisen ihmisen kanssa tehdä yhteistyötä enää seuraavissa jutuissa. Asioiden edistämisen kannalta pitää pyrkiä säilyttämään luottamukselliset välit.
Minusta tällainen asioiden edistäminen on normaalia, ja tuloksellista. Ongelmaksi se voi muodostua kahdesta syystä. 1. Kulisseissa edistetään pääosin omaa etua tai muita järjettömyyksiä, jotka eivät koskaan tule julkisuuteen. 2. Äänestäjät vaativat tuloksia, eikä niitä tällaisesta toiminnasta näe tai pysty osoittamaan.
Olen ajatellut, että pyrin kertomaan asiat, joita aion edistää. Jos sopivaa, kerron, mitä olen tehnyt ja hommassa onnistunut. Mutta paljon äänestäjä joutuu vain luottamaan siihen, että toimin fiksusti ja ahkerasti. Olisiko sinulla hyviä neuvoja miten toimia?
