Perehtymisen ja harkinnan tuloksena olen sitä mieltä, että Suomen tulisi hakea NATO-jäsenyyttä.
Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asetelma on Venäjän käynnistämän Ukrainan sodan myötä muuttunut merkittävästi. Toki hälyttäviä merkkejä tästä kehityksestä on ollut nähtävillä jo pitkään, mutta harva taisi uskoa Venäjän oikeasti hyökkäävän voimalla itsenäisen eurooppalaisen valtion alueelle.
Erittäin arvaamattomasti toimivan valtion naapurissa meidän on osaltamme varmistettava oma puolustuskykymme. Olemme jo nyt osa länsimaita sekä EU:n jäsenmaana että NATOn kumppanimaana, ja jaamme vahvasti länsimaiden arvot demokratiasta, ihmisoikeuksista ja oikeusvaltiosta.
Suomen puolustuskyvyn kannalta oma vahva asevelvollisuuteen nojaava puolustus on tärkeää. Maaraja Venäjän kanssa on pitkä ja sen puolustaminen yksin hyvin haastavaa. EU:n kautta saatavaa sotilaallista apua rajoittaa se, ettei EU:n puitteissa ole rakennettu tai harjoiteltu yhteistä puolustusta. EU ei ole puolustusliitto, NATO on.
Tässä epävarmassa maailmantilanteessa tarvittavan turvan ja vakuuden saa vain NATOn täysjäsenenä. Näistä syistä olen sitä mieltä, että Suomen tulisi hakea NATO-jäsenyyttä.
Jäsenhakemuksen jättämisen ajankohdan arviointi luonnistuu parhaiten Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaavien taholta, koska jäsenyysprosessin avaamisella on vaikutuksia sekä Suomessa että laajemminkin. Mielestäni Suomen kannalta parasta olisi liittyä yhdessä Ruotsin kanssa, mutta tarvittaessa meidän tulee kyetä toimimaan itsenäisesti.
Olen todella surullinen, että tilanne on kääntynyt tällaisiin asetelmiin. Kehitys rauhan, yhteistyön ja yhteisymmärryksen eteen ottaa roimasti takapakkia, kun valtapolitiikka ja yksittäisten johtajien henkilökohtaiset valta-ambitiot rupeavat määrittämään miljoonien ihmisten kohtaloita. Tämä suunta pitää saada käännettyä samalla varmistaen se, että säilytämme Suomen itsenäisyyden ja vapaan, demokraattisen ihmisoikeuksia kunnioittavan oikeusvaltion.
Haluan myös korostaa sitä, että tämä on henkilökohtainen kantani ja kukin vihreä toimija saa muodostaa asiassa oman kantansa. Puolueen kanta muodostetaan viimeistään toukokuun puoluekokouksessa osana poliittisen ohjelman käsittelyä. Puoluevaltuuskunnan puheenjohtajana totean, että tarvittaessa puoluevaltuuskunta voi kokoontua tekemään tarvittavia päätöksiä tiiviissä yhteistyössä eduskuntaryhmän kanssa myös aiemmin, jos siihen nähdään valtionjohdossa tarve.
