Taloutta ja henkilöstöasiaa Kainuun hyvinvointialueella


Pidin vihreiden ryhmäpuheen aluevaltuuston kokouksessa 20.12.2022:

Puheenjohtaja, hyvät kollegat, viranhaltijat sekä kokousta seuraavat kainuulaiset,

Olemme hyväksymässä ensi vuoden talousarviota haastavassa tilanteessa. Edellisessä valtuuston kokouksessa saimme tiedoksi taloustilannearvion siten, että päälle kolmenkymmenen miljoonan euron alijäämä on todennäköinen. Ja näinhän siinä sitten kävikin – sellaisen talousarvion olemme nyt hyväksymässä.

Käytännössähän alijäämä tarkoittaa sitä, että kulut kasvavat yhdessä vuodessa aika lailla tämän koko alijäämän verran. Valtionrahoitus kun tulee tämän ja viime vuoden kulujen tason mukaisesti hieman yleisen kustannustason nousulla korotettuna. Kulujen kasvu olisi siis jopa seitsemän prosenttia.

Huolestuttavaa tässä tilanteessa on se, mitä edellisessä kokouksessa saimme kuulla: ei täysin tiedetä, mistä näin iso kustannusten nousu johtuu. Marraskuussa kysymysmerkin alle jäi jopa 24 miljoonaa euroa – nyt ilmeisesti tiedetään jo hieman paremmin. Mutta edelleen kyse on miljoonista.

Yksi olennainen asia jatkoa ajatellen on myös katsoa valtionosuuksien jakautuminen eri toimialoille. Nythän järjestämisen tuki “tekee positiivista tulosta” ja moni muu toimiala on vahvasti miinuksella. Toivon, että tämä ei indikoi esimerkiksi sitä, että palveluja lähdetään ulkoistamaan. 

Puheenjohtaja, 

Kun seuraa tilannetta valtakunnallisesti, emme ole tässä suinkaan yksin. Lähes poikkeuksetta hyvinvointialueet aloittavat todella haastavassa taloustilanteessa.

Kun tästä lähdetään eteenpäin, peräänkuulutamme vihreässä ryhmässä malttia. Ei pidä sännätä säästämään itseämme hengiltä.

Koska koko hyvinvointialuekenttä painii mittavien taloudellisten haasteiden kanssa, on todennäköistä, että valtion on tultava jotenkin vastaan. Toki valtiontalouden tasapainotustarve ja tulevien eduskuntavaalien jälkeisten leikkauslistojen laatiminen, eivät tätä tilannetta lainkaan helpota.

Tosiasia kuitenkin on se, että sosiaali- ja terveyspalveluista on huolehdittava.

Ei ole myöskään perusteltua eikä järkevää maalailla heti Kainuun hyvinvointialueen aloittamisen yhteydessä uhkakuvia siitä, että kohta olemme Oulun sylissä. Kun tätä tehdään, tuntuu, että jotkut sinne haluaisivatkin päätyä.

Me vihreissä emme. Se olisi Kainuun oman päätösvallan ja palveluiden järjestämisen kannalta todella huono tie. Se kaikella todennäköisyydellä tietäisi voimakasta palveluiden keskittämistä ja sitä kautta koko maakunnan elinvoiman hiipumista.

Meidän onkin täällä pelattava korttimme todella fiksusti. On todennäköistä, että joudumme sopeuttamaan taloutta, jotta pystymme saavuttamaan tasapainon sekä siten säilyttämään itsenäisyyden. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tämä Marinin hallituksen laki hyvinvointialueiden itsenäisyyden osalta ei ole yhtä tiukka kuin Sipilän hallituksen esitys aikoinaan oli. Kokoomuksellahan oli tuolloin vahva tahto vähentää maakuntien määrää, ja siksi itsenäisen maakunnan kriteerit luotiin niin tiukoiksi.

Nyt lakiin on esimerkiksi kirjattu, että ”valtionvarainministeriö voi käynnistää hyvinvointialueen arviointimenettelyn”. Ja tämän menettelyn johdosta perustettava arviointiryhmä tekee toimenpide-ehdotukset hyvinvointialueen talouden tasapainottamiseksi. Nämä tulee aluevaltuustolle käsiteltäväksi ja toimeenpantavaksi. Tätä valtionvarainministeriö seuraa ja vasta sen jälkeen mahdollisesti käynnistää aluejakoselvityksen.

Tähän prosessiin emme tietenkään halua joutua, ja valta kannattaa pitää omissa käsissä. Mutta prosessi ei ole niin nopea ja suoraviivaisesti hyvinvointialueiden yhdistymiseen johtava, kuin joskus annetaan ymmärtää.

Samalla kannattaa huomioida, että hyvinvointialue voi hakea valtiolta lisärahoitusta, jos kriteereihin perustuva valtion rahoitus ei riitä. Samoin alijäämän kattamisen kahden vuoden määräaika alkaa tilinpäätöksen hyväksymisen jälkeisen vuoden alusta – ei siis ihan välittömästi. Pelivaraa on jonkin verran ja lisäksi valtion rahoitukseen liittyen voi tulla muutoksia ensi vuoden aikana.

Hyvät kollegat,

On kuitenkin aikamoisen selvää, että sopeuttamistoimia ryhdytään tekemään. Silloin kannattaa maltti, viisaus sekä tutkittu tieto pitää mukana. On selvää, että ongelmien ennaltaehkäisy säästää rahaa.

Esimerkiksi mielenterveyspalveluissa matalan kynnyksen palvelut ja nopea hoitoonpääsy voi ehkäistä ongelmien monimutkaistumista, joka yleensä myös johtaa kustannusten kasvuun. Lyhytterapiapalvelut ovat toimiva hoitomuoto, jota on liian vähän tarjolla julkisella sektorilla. Samaan aikaan Suomessa mielenterveyden häiriöiden kokonaiskustannukset ovat noin 11 miljardia euroa vuodessa. Tämä on todella iso summa – ottaen huomioon, että valtion rahoitus kaikille hyvinvointialueille on yhteensä 22,5 miljardia.

Vastaavasti esimerkiksi perheiden kotipalveluun panostaminen tuo säästöä perheiden ja lasten parempana hyvinvointina sekä pienenevinä lastensuojelukuluina. Suomessa kotipalvelua saavien perheiden määrä on laskenut, ja samaan aikaan lasten huostaanottojen määrä on kasvanut. Esimerkiksi yhden lapsen huostaanoton kustannuksilla voitaisiin järjestää kotipalvelua aika todella monta tuntia. 

Perustason palveluiden vahvistaminen on osa meidän strategiaa. Hyvin toimiva perusterveydenhuolto ei ruuhkauta päivystystä ja vähentää ongelmien pitkittymistä ja monimutkaistumista. Ja tulee siten edullisemmaksi.

Samalla on tärkeä huolehtia myös meidän ikäihmisistä. Sieltä ei välttämättä ole löydettävissä isoja säästöjä, mutta hyvä viimeisten vuosien huolenpito on inhimillisesti tärkeää. 

Nämä – ja moni muu asia – on todella tärkeä muistaa, kun sopeuttamista lähdetään tekemään. Ennaltaehkäisevistä palveluista on usein ”helpompi” leikata, kun niitä ei ole pakko järjestää. Ja lisäksi ennaltaehkäisyyn panostaminen ei tuo säästöjä ihan heti – ja tällä hyväksyttävällä talousarviolla nopeita säästötarpeita varmasti perustellaan. Vaikka malttia pitäisi olla ja hyvä neuvotteluyhteys valtion suuntaan, ettei pikaisesti talouden tasapainottamisen nimissä jouduta tekemään huonoja päätöksiä.

Helppoa meillä ei tule olemaan, koska tähän yhtälöön on tarpeen vielä lisätä henkilöstön tilanne. Ongelmat henkilöstön saatavuudessa ovat todellisia. On hälyttävää, että Kainuun sotella viime vuonna avoinna olleista paikoista saatiin täytettyä vain 61 %. Kyse on kuitenkin välttämättömistä, julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista.

Erilaisia ratkaisuja on todella tärkeää miettiä, ja toteuttaa. Ulkomainen rekrytointi on tarpeellista ja kannatamme sitä. Mutta, sen varjolla ei pidä jättää huomiotta nykytilanteen pitovoimaa. Onko Kainuun hyvinvointialue sellainen työnantaja, jonka palveluksessa halutaan pysyä? Mikä on meidän pitovoima? Millaiset työolot tarjoamme nykyisille ja uusille työntekijöille?

Ulkomaisen työvoiman rekrytointi on pahimmillaan kuin burana synnytyskipuihin. Sen voisi luulla auttavan, mutta todellisuudessa hyötyä ei ole, jos henkilöstön pitovoima muuten on olematon. (Ja buranaa ei siis edes suositella raskaana oleville). Onkin tärkeä katsoa tilanne kokonaisuudessaan ja rehellisesti – huolehtia hyvistä työoloista sekä pitovoimasta. Ja sen lisäksi rekrytoida ulkomailta osaajia Kainuuseen.

Puheenjohtaja, 

Ei meillä helppoa tule olemaan, mutta positiivista on se, että me täällä aluevaltuustossa sekä ryhmäpuheenjohtajien kesken ja ymmärtääkseni myös aluehallituksessa ja lautakunnissa puhumme suoraan ja oikeista asioista. Jukalle ja Eijalle suuri kiitos rehellisyydestä liittyen taloustilanteen epävarmuuksiin sekä valmistelun keskeneräisyyteen. Toivon, että tämä rehellisyyden ja avoimuuden kulttuuri jatkuu uuden aloittavan johtoryhmän työssä sekä vuorovaikutuksessa meidän luottamushenkilöiden suuntaan. Meillä ei vihreiden ryhmässä ole muutosesityksiä talousarvioon. 

Kun lähdemme luomaan Kainuun uutta hyvinvointialuetta aika haastavassakin tilanteessa, on tärkeä pyrkiä keskustelemaan riittävästi ja luomaan yhteinen, jaettu näkemys tulevaisuuteen. Minä todella uskon, että se on mahdollista. Ja olen siitä kiitollinen sekä toiveikas siitä, että hyvinvointialueemme tulevaisuus voi olla erittäin valoisa.

Share Button