Parempi myöhään kuin ei milloinkaan: luvassa analysointia vaaleista.
Ääniä sain 151. Vertauslukuni oli 327, jolla päädyin sijalle 43 51-paikkaisessa valtuustossa. Henkilökohtaisella äänimäärällä kirin sijalle 27. Mielestäni todella hyvin, olen kyllä tyytyväinen. Vielä kerran valtava kiitos äänestäjille ja tukijoukoille!
Lähtökohdat olivat hiukan haastavat: kirjoille kajaanilaiseksi kesäkuun puolivälissä, sukunimenmuutos naimisiinmenon vuoksi myöskin kesäkuussa ja reissailujen jälkeen asettuminen paikkakunnalle käytännössä vasta syyskuun puolivälissä. Mutta kampanjointi kannatti. Kun halusin oikeasti päästä valtuustoon, minun tilanteessani kampanjointi oli oikeastaan välttämätöntäkin tunnettuuden vähäisyyden vuoksi.
Panostin näkymiseen netissä: nämä nettisivut, Facebook-profiili, vaalikoneet (Yle, MTV3, Kainuun Sanomat, eläinpoliittinen, sosiaalinen), Allianssin nuorten ehdokkaiden ehdokaspankki ja huoneentaulu (Lasten ja nuorten valtuutettu) sekä erinäisten profiilien päivittäminen (esim. LinkedIn, Twitter). Netissä näkyminen varmasti kannatti, joku minulle mainitsikin äänestäneensä minua, koska tietoa löytyi netistä.
Yhtä lailla panostin esitteisiin. Niitä painettiin ja jaettiin 1800, joista noin puolet postilaatikoihin ja puolet henkilökohtaisin kontaktein. Muuta mainostamista: kotipihalla oli 1 x 1,2 m -kokoinen laminoitu kadunvarsimainos; osallistuin Koti-Kajaanin ehdokkaiden kuvakisaan, jossa piti tunnistaa ehdokkaat kasvokuvan ja puolueen perusteella; sekä kiinnitin omaani & mieheni polkupyörään A4-mainokset. Lehtimainoksia minulla ei siis ollut tuota Koti-Kajaaniin kisaa ja vihreiden yhteisiä mainoksia lukuun ottamatta.
Mainos komisti polkupyöriäkin
Kadunvarsimainos omalla pihalla
Vielä viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä – lettutarjoilu. Lettutaikinaa kului parisenkymmentä litraa ja kaasu pöhisi noin 12 tuntia. Lauantait olivat varsin tehopäiviä: aamupäivällä Raatihuoneen torilla ja illalla Citykäytävässä. Hyvän tuloksen lisäksi kampanjointi oli myös mukavaa – hyviä keskusteluja, fiksuja ihmisiä ja uusia ajatuksia.
Lettujono Raatihuoneen torilla
Insinöörinä tietysti kiinnostaa panos-tuotos-suhde: yhteen ääneen tarvittiin 4,57 euroa ja 32 minuuttia aikaa (pelkästään omaani, yhteensä ehkä noin 40-45 minuuttia). Ei tällä tehokkuudella ehkä ihan eduskuntaan ylletä – parantamisen varaa siis on. 🙂
