Kemera kerralla kestäväksi


Kestävän metsätalouden rahoitus, eli tuttavallisemmin kemera, kaipaa remonttia. Nykyinen Kemera-järjestelmä on voimassa vuoden 2020 loppuun. Remontti kannatta ajoittaa siihen vaihdokseen, joten keskustelu muutostarpeista käydään nyt.

Metsien hoito on aivan avainasemassa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Metsäluonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pitää saada pysäytettyä. Valtion tukea, eli Kemera-rahoitusta, pitää käyttää ennen kaikkea juuri näihin asioihin.

Tuki suometsänhoitoon vie täysin päinvastaiseen suuntaan. Turvemaiden (eli soiden) täydennys- ja kunnostusojittaminen lisää kasvihuonekaasupäästöjä ilmakehään sekä ravinne- ja kiintoainevalumia vesiin. Tästä tuesta pitääkin luopua mahdollisimman pian.

Paras tapa saada taimikonhoitorästit kuntoon saattaisi olla ehdotus taimikon hoidon kemera-tukien lopettamisesta. Tulisi kiire hoitaa nuoret metsät kuntoon nyt, kun tukea on vielä saatavilla.

Minä kuitenkin säilyttäisin tuet taimikon hoitoon sekä nuoren metsän kunnostukseen. Ovathan ne toisaalta tukea etenkin selluteollisuudelle ja osaltaan ylläpitävät avohakkuumallista metsänhoitotapaa. Metsänhoitotapaa, jonka rummutetaan olevan taloudellisesti paras ja joka silti tarvitsee tukea valtiolta.

Taimikon hoidon sekä nuoren metsän kunnostuksen tuki kuitenkin parantavat metsien kasvukuntoa, lisäten siis puuston kasvua. Ja siten hiilensidontaa.

Luonnon monimuotoisuus pitää kuitenkin ottaa näissä työlajeissa huomioon. Esimerkiksi velvoite 10-20 % lehtipuusekoituksen jättämisestä parantaa luonnon monimuotoisuutta ja pienentää metsätuhojen riskiä.

Kemeraan kuuluvat myös ympäristötuki sekä tuki metsäluonnon hoitohankkeisiin. Käsi pystyyn, joka tietää jonkun joka näitä tukia on joskus saanut. Hiljaista on. Kävin Kemera-koulutuksessa pari vuotta sitten, eikä parituntisessa koulutuksessa näistä puhuttu kuin pari minuuttia.

Nämä tukilajit ovat kuitenkin tärkeitä, koska metsäluonnon monimuotoisuus heikkenee edelleen. Tukien kriteeristöt onkin perattava läpi ja erillisten isohkojen hankkeiden lisäksi on houkuttelevasti ja matalalla kynnyksellä tuettava pienimuotoista luontoarvojen lisäämistä. Lisäksi tukea tulee suunnata vieraslajien torjuntaan sekä ennallistamistoimiin.

Uutena tukilajina pitää selvittää hiilensidonta- tai hiilivarastokorvauksen käyttöönottoa. Millä lailla metsänomistajia kannattaisi tukea, jotta metsät sitoisivat entistä enemmän hiiltä.

Korvaukseen kun vielä saisi elementin, joka huomioi puutuotteen käytön. Jos puu menee esimerkiksi rakentamiseen, korvaus olisi suurempi kuin tilanteissa, joissa puusta keitetään sellua lopputuotteen ollessa kartonkia tai vessapaperia.

Kemera-tukien rahoituksen painopiste pitää siirtää ympäristötukeen, metsäluonnon hoitohankkeisiin sekä hiilensidonta- tai hiilivarastokorvaukseen. Jälkimmäisen mittaluokka voi helposti karata käsistä, koska metsiemme hiilinielu vastaa puolta Suomen kokonaispäästöistä.

Varsinainen taitolaji onkin luoda tuki, joka ohjaa oikeaan suuntaan eli hiilivarastojen lisäämiseen sekä pitkäkestoisten puutuotteiden käyttöön. Ja joka ei tule yhteiskunnalle kohtuuttoman kalliiksi.

Loppuun vielä pari kaikkien rakastamaa byrokratiapointtia. Koittakaa kestää, koska toimiva ja luotettava hallinto on loppupeleissä meidän kaikkien etu.

Kemera-tukien käyttöä on valvottava riittävästi. Vuoden 2017 työkohteista metsäkeskus tarkasti 6 %. Nuoren metsän hoidon työkohteista kolmannes oli tukikelvotonta. Tällainen ei ole kestävää julkisen rahan käyttöä.

Toinen byrokratiapointti liittyy hallinnon ja tietojärjestelmien toimivuuteen. Parin vuoden takaiset kemera-tukien haku- ja maksatusongelmat eivät saa toistua. Systeemin on yksinkertaisesti toimittava kunnolla.

Share Button

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.