#metsä #ilmastonmuutos #lulucf #eu

(Edit 21.9.2017: Maaseudun tulevaisuudessa julkaistavassa mielipidekirjoituksessa on päivitettyjä faktoja. Jos tämä ja se juttu ovat jonkun yksityiskohdan osalta ristiriidassa, se on oikein. Iso kuva on edelleen sama: Suomi olisi saanut hakata metsiään nykyiseen malliin, ja vähän enemmänkin myös komission esityksen mukaan. Nyt hyväksytty (ja Suomen voittona juhlittu) muutosesitys on ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta todella huono. Se jättää maille mahdollisuuden vähentää hiilinielujaan (eli lisätä päästöjään).)

EU-parlamentti äänesti äärimmäisen tiukasti – 345-330 – Suomen hallituksen ajaman kannan mukaan. Se on todella huono asia!

Suomi olisi joka tapauksessa saanut lisätä metsien hakkuita. Mutta ei niin paljoa kuin Suomen hallitus olisi halunnut. No, nyt niitä hakkuita sitten saakin lisätä, ja paljon. Viis ilmastosta.
Alkuperäisessä esityksessä ajatus oli, että metsien hiilinielun tulee säilyä samalla tasolla. Ne ovat nyt noin 20 milj. t CO2-ekv. Hakkuut ovat nykyään noin 65 milj. m3. Koska Suomen metsät kasvavat aiempaa enemmän (jopa 110 milj. m3), olisi hakkuita voinut lisätä noin 70 miljoonaan kuutioon vuodessa hiilinielutason silti säilyessä tuossa 20 milj. tonnissa.

Hakkuita ei vain olisi voinut lisätä niin paljoa kuin Suomen hallitus on biotalousstrategiassaan linjannut ja siten tavoittelee.

Nyt hakkuita voi sitten lisätä paljon enemmän. Silloin Suomen metsät eivät ole enää entisenlainen hiilinielu, ja voivat muuttua jopa hiilipäästöjen lähteeksi.

Tässä näkee hiilinielun kehityksen. Suurin kestävä = hallituksen tavoite, 80 milj. m3 hakkuut vuodessa. Perus on 60 milj. m3 hakkuut, ja politiikka maltillisesti nouseva 60 -> 70 milj. m3. Lähde Luke 36/2016.

Yllä olevan kuvan mallinnus perustuu siihen, että puusto kasvaa vuodessa 95-100 milj. m3. Kuitenkin Luken tuoreimman inventoinnin mukaan puusto kasvaa 110 milj. m3 vuodessa. Hiilinielutaso säilyy ennallaan, jos hakkuumäärä jää alle 70 miljoonan kuution. Tämä siis tarkoittaa sitä, että hakkuita olisi voinut lisätä nykytasosta myös EU parlamentin ympäristövaliokunnan laskentamallin mukaan. Hakkuita olisi voinut lisätä nykyisestä noin 60-65 miljoonasta kuutiosta noin 70 miljoonaan kuutioon.

Mutta tämä ei hallitukselle riitä! Ja se on surullista. Nyt hyväksytty muutos on aika epäselvä, ja jättää jäsenmaille oikeasti mahdollisuuksia olla vähentämättä maankäyttösektorin päästöjä niin paljoa kuin ilmastonmuutoksen hillintä vaatisi.

Muistutetaan nyt vielä, että minun ja vihreiden mielestä puuta on ok käyttää ja puu on erinomainen materiaali moneen asiaan. Mutta, on valtavasti väliä kuinka paljon ja mihin puuta käytetään sekä kuinka metsiä hoidetaan.

———

Muutama pointti vielä:

Vertailuvuodet ja ’Ruotsi saa hakata enemmän’

Näin se nyt vain menee. Vertailuvuodet pitää asettaa johonkin, ne on oltava kaikille samat ja etenkin ilmastopolitiikan ja ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta perustellut ja oleelliset. Jos ne jostain syystä ovat Suomelle jotenkin huonot, niin ei nyt vain voi mitään.
Huomioitava on, että Suomessa metsien hakkuumäärät eivät ole merkittävästi muuttuneet edellisten vuosikymmenten aikana. Lähde: Luke. Nyt hallitus kaavailee merkittäviä lisäyksiä hakkuumääriin (nykytaso 60-65 milj. m3, hallituksen tavoite 80 milj. m3).
Suomi on hakannut metsien kasvusta noin 65 %, ja Ruotsi 80 %. On pidetty epäreiluna sitä, että Ruotsi saisi edelleenkin hakata metsiään tuon 80 % kasvusta. Tässä on nyt muistettava kaksi asiaa: ensinnäkin Suomen hakkuut ovat kautta aikain olleet aika lailla samalla tasolla kuin nykyään ja toiseksi vertailuvuodet & -tasot on vain asetettava johonkin.

Oleellista: hiilinielut ennallaan tai kasvussa

Oleellisinta on se, että metsien hiilinielut säilyvät samalla tasolla tai kasvavat. Eli, että Suomen metsät sitovat hiiltä ilmakehästä saman verran tai enemmän kuin ovat sitoneet tähän asti.
Jos/kun Suomen metsien kasvu kiihtyy, hakkuumäärätkin voivat kasvaa sen verran, että hiilinielun taso säilyy vähintään samana kuin se on ollut.

Oleellista: pitkä aikaväli ja puun käyttö

Ilmastonmuutoksen kannalta seuraavat pari vuosikymmentä ovat ratkaisevia. Siksi hiilinielujen säilyminen on aivan keskeistä. Pitkällä tähtäimellä (50-100 vuotta) metsien säilyminen hiilinieluna kuitenkin edellyttää niistä puun poistamista. Tärkeää on, että se poistettu puu käytetään pitkäikäisiin tuotteisiin (esim. talot), jolloin puun sitoma hiili pysyy pois ilmakehästä mahdollisimman pitkään. Jokin mekanismi on fiksua kehittää tämän huomioimiseksi.

Oleellista: metsien kestävä käyttö 

Suomen metsien monimuotoisuus heikkenee edelleen. Metsätalous ei siis ole ekologisesti kestävää.
Kun metsäalan toimija sanoo, että puuta voi käyttää näin ja näin paljon kestävästi – tarkoitetaan tällä taloudellista kestävyyttä. Eli sitä, kuinka paljon voi hakata, ettei vähennä omaa tulevaa taloudellista tuottoa. Niissä kestävyysluvuissa ei ole huomioitu ekologista kestävyyttä. WWF arvioi, että ekologinen kestävyys voidaan saavuttaa fiksulla metsänhoidolla, kun hakkuut säilyvät nykytasolla (noin 65 milj. m3 vuodessa).

Muistettava

1. Metsien kasvun ylimaallinen buustaaminen. Jos/kun metsiä saa hakata, jos ne kasvavat nykyistä enemmän – on houkutus buustata kasvua mahdollisimman paljon. Esimerkiksi lannoittamalla. Ja se taas on katastrofaalista meidän vesistöjen kannalta, jotka todennäköisesti tummavat ja rehevöityvät edelleen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Eli ei lisälannoituksia kasvun buustaamiseksi.
2. Metsälajiston monimuotoisuus ei kestä lisähakkuita, koska se heikkenee jo nykyisillä hakkuumäärillä. Tämä täytyy ottaa huomioon – ja säätää metsätalous sellaiseksi, että se on oikeasti myös ekologisesti kestävää!
3. Puun poltto, biopolttoaineet ja paperi-& kartonkisellu eivät edelleenkään ole järkevää puunkäyttöä. Jossain määrin ovat, mutta merkittävästi niitä ei kannata lisätä. Eikä ainakaan neitseellistä puuta kannata käyttää biopolttoaineiden tuotantoon.
4. Metsien vaikutus hyvinvointiin. Tunnen ihmisiä, joita hakkuuaukko ei haittaa. Mutta tunnen myös paljon kaltaisiani, joita todellakin haittaa. Jos se on rakkaassa metsässä tai tärkeässä maisemassa. Metsänhoidon pitää ottaa nämä sosiaaliset vaikutukset huomattavasti paremmin huomioon. Lisääntyvä sellunkeitto tarvitsee entistä enemmän kuitupuuta, ja sen tarve ylläpitää avohakkuisiin perustuvaa metsänhoitotapaa.