Työnantaja saa korvata työntekijälle verovapaasti auton käytöstä työmatkoihin 42 senttiä kilometriltä. Polkupyörän käytöstä saa 10 senttiä kilometriltä. Julkisen liikenteen liput korvataan toteutuneen mukaan. Samansuuntainen korvauskäytäntö on verovähennyksissä (eli autoilu tietyn senttimäärän per kilometri ja julkiset toteuman mukaan).
Tällainen korvaustapa suosii yksityisautoilua, koska kilometrikorvaus on yli toteutuneiden käyttökustannusten. Nykyinen korvaustapa jopa kannustaa siihen, että samaa matkaa kulkevat ajavat matkan omilla autoillaan peräkkäin sekä siihen, että myös lyhyitä matkoja kuljetaan autolla.
Työvoimahallinto korvaa työttömälle työnhakijalle työnhakumatkoista 21 senttiä kilometriltä kulkumuodosta riippumatta. Korvaussumman perusteena on työnhakumatkan pituus, eikä kulkutapa.
Työvoimahallinnon korvaustapa tulisi ottaa käyttöön kaikissa kilometrikorvauksissa: työmatkat, Kelan korvaamat matkat (p.l. Kela-taksin käyttö) sekä matkoista tehtävät verovähennykset. Näin henkilö saa tietyn korvauksen riippumatta siitä, kuinka matkan kulkee.
Tämä kannustaa liikkumaan lihasvoimin lyhyimmät matkat, järjestelemään kimppakyytejä sekä käyttämään julkisia. Henkilöille, jotka tarvitsevat autoa töissään paljon, työnantaja voi järjestää joko työsuhdeauton tai huomioida oman auton käytön palkkauksessa.
—-
Kainuun Vihreät ja Maaseutu- ja erävihreät jättivät tällaisen aloitteen vihreiden puoluekokouksessa. Kokous hyväksyi aloitteen lauselmalla: Vihreät ajaa työmatkavähennysten ja kilometrikorvausten muuttamista etäisyyteen perustuvaksi ja kulkumuotoriippumattomaksi, mikä on ilmaston kannalta nykyistä kestävämpää ja tukee kansanterveyttä.
Osterbottenstidning uutisoi jo asian.
