Koronasta huolimatta tai juuri siksi on tärkeä miettiä myös muita asioita. Ensi syksyn aikana tehdään päätöksiä energiaverotukseen, myös turpeen verokohteluun, liittyen.
Työ- ja elinkeinoministeriö perusti huhtikuun alussa työryhmän selvittämään turpeen käytön näkymiä: ”miten turpeen käyttöä voidaan suunnata hallitulla tavalla polton sijasta korkeamman jalostusasteen innovatiivisiin tuotteisiin, kun turpeen energiakäyttö hallitusohjelman mukaisesti vähintään puolittuu vuoteen 2030 mennessä.”
Hallitusohjelman mukaisesti turpeen energiakäyttöä ruvetaan siis merkittävästi alentamaan. Turpeenpolton tuesta tuleekin energiaverotuksen kokonaisuudistuksen yhteydessä luopua. Tuki on kasvanut vuoden 2014 74 miljoonasta tämän vuoden 196 miljoonaan euroon.
On jopa todennäköistä, että turpeen energiakäyttö lähes lakkaa vuosikymmenessä. Kaukolämpöä tullaan tuottamaan entistä enemmän lämpöpumpuin erilaisia lämmönlähteitä hyödyntäen: jätevesien lämpöä, maalämpöä ja hukkalämpöä teollisuudesta tai datakeskuksista.
Esimerkiksi meillä Kajaanissa lähes 20 % kaukolämmöstä tullaan pian tuottamaan datakeskuksen hukkalämmöllä.
Kun turpeen energiakäyttö vähenee, herää kysymys korvaavien työ- ja elinkeinomahdollisuuksien luomisesta. On olennaisen tärkeää etsiä niitä turvetuotannon ulkopuolelta.
Panostuksia ei kannata suunnata turpeen uusien käyttömuotojen keksimiseen ja kehittämiseen. Turve kannattaa jättää suohon, koska luonnontilainen suo on tärkeä, pitkäaikainen hiilivarasto sekä hiilinielu. Luonnontilainen suo on myös luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä, eikä se rehevöitä vesistöjä.
Jonkin verran turvetta käytetään nykyään ja tullaan tulevaisuudessakin käyttämään esimerkiksi kasvualustoina ja kuiviketurpeena.
Poltosta vapautuvalle turpeelle ei kuitenkaan kannata ruveta keksimään uutta käyttöä. Se turve kannattaa jättää suohon ja keskittyä miettimään muita ratkaisuja.
Niitä ratkaisuja onneksi on. Työmahdollisuuksia löytyy esimerkiksi maa- ja metsätalouden parista tai teollisuudesta.
Monella teollisuusyrityksellä on pula osaavasta työvoimasta. Turvetuotannon parissa työskentelevillä on jo valmiiksi osaamista ja sopivalla perehdytyksellä työt esimerkiksi kaivoksen kiviauton kuljettajana sujunevat erinomaisesti.
Turveyrittäjien tilanne on hieman eri ja heidän investoinnit kalustoon pitäisikin korvata. Sen myötä hekin pääsevät eteenpäin.
Kaikissa siirtymissä – niin turpeenpolton loppumisessa kuin koronaelvytyksessä – on olennaista luoda työtä ja elinkeinoja luonnon kannalta kestävälle pohjalle. Ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden katoa kun ei vielä ole peruttu.
—
Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 15.5.2020.
