Koko maan huonoin äänestysprosentti kuntavaaleissa oli Kajaanissa. 49,3 %.
Tästä on keskusteltu paljon, ja se on todella hyvä! Keskustelujen pohjalta muotoutuneita ajatuksiani siihen, millä keinoin äänestysaktiivisuuden saisi paranemaan.
- Helpot keinot käyttöön
Ennakkoäänestyspaikkojen parempi sijainti, aukiolo ja etenkin markkinointi.
Pari esimerkkiä:
- Kajaanin ammattikorkeakoulu. Siellä oli äänestyspiste kahtena ensimmäisenä ennakkoäänestyspaikkana. Ruokalan vieressä – siinä, missä väkeä oikeasti liikkuu. Oikean hyvä tähän asti! Mutta: äänestysmahdollisuudesta ei tiedotettu opiskelijoita eikä henkilökuntaa. Eikä ruokalan aulassa, josta oli sekä käynti äänestämään että syömään, ollut mitään ohjausta / mainosta äänestyspaikalle.
Mitä pitäisi tehdä: Ennakkoäänestys ammattikorkeakoululla auki koko ennakkoäänestyksen ajan. Asiasta sähköpostilla tieto sekä opiskelijoille että henkilökunnalle. Aulaan ja jo pihalle selkeät ständit tms. että äänestyspaikka. Ja ehkäpä vielä joku sisäänheittäjäkin ihmisiä stoppaamaan. - Kajaanin Prisma. Äänestyspiste oli siellä – oikein hyvä! Kahden taaperon kanssa liikkuneelta äidiltä tuli kuitenkin palautetta, ettei äänestysmahdollisuutta huomannut lainkaan. Itse käyn Primassa noin kahdesti vuodessa, joten en pysty sanomaan.
Mitä pitäisi tehdä: Laittaa ständejä / julisteita / papereita selkeästi kaikille sisäänkäynneille, että täällä voi äänestää ja opastukset äänestyspaikalle. - Kajaanin kaupungintalo: Kaupungintalon edessä kadulla oli ständi, hyvä! Mutta aulaan astuessa ei mitään opastusta itse äänestyspaikalle, joka oli ihan nurkan takana.
Mitä pitäisi tehdä: Kaupungintalon aulaan opastus äänestyspaikalle.
Kotiin, postissa tulevaa äänestysoikeuslappua voisi parantaa. Nyt siinä on paljon tietoa, mutta silti suuri osa ihmisistä ei tiedä, että:
- Lappua ei tarvitse ottaa mukaan äänestämään
- Henkkarit riittää, aina
- Ennakkoäänestää voit ihan missä tahansa päin Suomea, tai ulkomaillakin suurlähetystöissä ulkomaan ennakkoäänestyksen aikataulun mukaan.
Mitä pitäisi tehdä: Selkeämpi lappu, joka kertoo yo. asiat.
- Opinnäytetyö äänestyspassiivisuuden syistä ja keinoista, joilla sitä voisi parantaa
Kiitos tästä hyvästä ideasta tutulleni! Jokaisella, joka asiaa pohtii, on omista lähtökohdistaan johdettuja ajatuksia syistä. Ne ajatukset ovat väkisinkin polarisoituneita.
Opinnäytetyön teettäminen sekä syistä että parannuskeinoista on todella tärkeää. Näin saadaan objektiivista tietoa syistä, ja keinot tilanteen parantamiseksi jonkinlaisessa prioriteettijärjestyksessä. Siten osataan oikeasti panostaa siihen, millä on väliä. Ilman asian selvittämistä, panostetaan siihen, mitä joku sattuu jossain tilanteessa sanomaan tai mitkä ovat kunkin omat ajatukset. (Tai pahimmassa tapauksessa ei tehdä mitään.)
Mitä pitäisi tehdä: Kajaanin kaupunki teetättää opinnäytetyön viime kuntavaalien ennätyksellisenalhaisen äänestysaktiivisuuden syistä sekä keinoista, joilla aktiivisuutta voisi parantaa.
Sitten, siirrytäänkin minun omaan mutuiluun. 🙂
- Koulutustason vaikutus -> koulutukseen panostaminen
Koulutus- ja tulotasolla (eli ns. sosio-ekonomisella asemalla) on väliä äänestysaktiivisuuteen. Paremmin koulutetut sekä parempituloiset äänestävät aktiivisemmin. Kainuussa koulutus- ja tulotaso on muuta maata alhaisempi. Tällä on toki todella paljon väliä muutenkin.
Mitä pitäisi tehdä: Kainuulaisten koulutus- ja tulotasoa täytyy koittaa saada ylöspäin.
- Nuoret, nuoret, nuoret
Me oltiin vihreiden porukalla paistamassa lettuja muutamana iltana Kauppakadulla klo 21-00. Todella moni nuori ei ollut äänestänyt, ei ollut ehkä aikonutkaan äänestää, eikä ainakaan tiennyt ketä äänestäisi. Vastaavasti Kortelaisen Miikka (vas.) oli tehnyt ’galluppia’ vaalien jälkeen lähihoitajaopiskelijoiden keskuudessa. 20 henkilön luokasta, 2 oli äänestänyt.
Mitä ihmettä me voitaisiin tehdä, että nuoret äänestäisivät?
Ajatuksia, hyviä vinkkejä?
Mitä pitäisi tehdä:
– Poliitikkojen kertoa tekemisistään myös somessa, selkeästi
– Pyytää nuoria mukaan politiikaan, puolueiden jäseniksi ja ehdokkaiksi – sekä antaa sitten oikeasti myös vastuuta
– Mennä sinne missä nuoret ovat tekemään kampanjaa
– Koulujen järjestää paneeleita (nyt järjestettiin lukion sekä yläasteiden paneeli – AMK ja KAO eivät järjestäneet mitään) ja sallia jonkinasteinen kampanjointi / esitteiden / mainosten levittäminen (nyt tällainen on ehdottoman kiellettyä)
- Politiikan kuva ja kuva poliitikoista
Vielä kuusi vuotta sitten minulla oli sellainen kuva, että a) poliitikot ovat pääosin typeriä ja b) että ne ajavat vain omia etujaan. Tässä viiden vuoden aikana kuva on muuttunut valtavasti, kun olen saanut tutustua ihmisiin ja heidän tekemisiin. Kaikki päätökset eivät aina ole fiksuja, mutta se on sanottava, että kollegapäätöksentekijät kyllä lukevat esityslistat todella hyvin ja eivät ole mukana ajamassa omaa etuaan (päinvastoin uhraavat omaa aikaansa yhteisten asioiden hoitamiseen – osa vuosikymmeniä). Poikkeuksia joukkoon tietysti mahtuu, mutta se ei isoa kuvaa muuta.
Tunnen valtakunnan tasolta useampia kansanedustajia, eri puolueista ja voin kyllä sanoa, että a) he tekevät ihan valtavasti töitä, b) pääsisivät omissa normitöissään todennäköisesti helpommalla ja c) eivät ole kansanedustajia rahan takia.
Kuitenkin, politiikan ja poliitikkojen maine on todella surkea. Miksi?
Minä osaan nimetä tähän kaksi syytä. Poliittinen systeemi sekä media.
Politiikassa toimiminen pakottaa olemaan sovussa, tai ainakin puheväleissä, lähes kaikkien poliitikkokollegojen kanssa. Päätökset ovat kompromisseja, ja vain siten saa asioita läpi. Samaan aikaan pitäisi kuitenkin viestiä oma näkökulma ja omat, muista puolueista erottuvat, linjat äänestäjille. Ja kertoa saavutuksista, jotka ovat kuitenkin aina yhteistyön tulos.
Tämä on ihan todella vaikeaa.
Vallan vahtikoira, media, toimii aika hyvin. Ainakin valtakunnan tasolla. Tuoden ilmi vääryyksiä, epäjohdonmukaisuuksia, typeryyksiä, valheita ja vaikuttimia. Ja niin sen täytyykin. Ehdottomasti! Median vapaus on luovuttamaton arvo.
Vallan vahtikoirana toimiminen kuitenkin väistämättä vääristää kuvaa politiikasta ja poliitikoista. Mediaan minunkin huono kuvani kuusi vuotta sitten perustui.
Mitä pitäisi tehdä:
– Mitä useampi ihminen on politiikassa edes jotenkin mukana, sitä paremmin ymmärretään politiikan toimintaa sekä poliitikkoja.
– Meidän, ketkä mukana ollaan, pitäisi kyetä kertomaan asioista mahdollisimman selvästi ja avoimesti.
– Median taas puolestaan pitäisi kertoa poliitikoista myös positiivisesti – silloin kun siihen on aihetta.
– Samoin median pitäisi nostaa esille mielipide-eroja ja sitä, mitä on tehty/saatu aikaan ja kuinka eri asioissa on äänestetty.
- Osallistumiskiellot
Ennen poliitikkona toimimista tein samalla intensiteetillä ja energialla partiota. Olikin aikamoinen yllätys siinä, että poliitikkoja ei haluta eri paikkoihin tai että meidän ei anneta kampanjoida.
Muutama esimerkki:
- Kainuun S-kaupat ovat kaikki, siis kaikki Ristijärven S-marketista Kajaanin Prismaan, kieltäneet kampanjoinnin pihoillaan!
- Seppälän maatalousmarkkinoille ei saanut laittaa puolueen telttaa pystyyn
- Ristijärven juustoleipätapahtumaan puolueet eivät ole tervetulleita
- Pohjanmaan partiolaisten lehteen ei saanut ostaa maksullista mainosta eduskuntavaalikampanjaan liittyen
- Kouluilla ei saa jakaa mitään poliittista materiaaleja heidän järjestämien paneelikeskustelujen ulkopuolella
- Paikallinen YLE tekee todella vähän juttuja paikallispolitiikasta tai –politiikoista (ei kyllä paikallisista kansanedustajien tai MEPinkään tekemisistä). Käytännössä paikallinen YLE seuraa vain vaalien tulosta – mitään ei uutisoida vaalikausien aikana.
Miksi näin? Osan voi perustella tasapuolisuudella yms. Mutta minusta ei todellakaan kaikkea, ja monin paikoin riittävä tasapuolisuus saavutettaisiin ottamalla se huomioon toiminnassa eikä lätkäyttämällä täyskieltoa.
- Poliitikkojen oma toiminta
Kampanjoidaanko me liian aggressiivisesti? Vai liian passiivisesti? Vai ei ollenkaan? Ollaanko me tavattavissa riittävästi? Kerrotaanko me, mitä ja miksi me jotain tehdään? Kuunnellaanko me lainkaan?
Mitä meidän, tai yleisesti, pitäisi tehdä paremmin, jotta kannattaa vaivautua vaaliuurnille?
