Euroopan Unionin alku on Euroopan hiili- ja teräsyhteisössä, joka perustettiin pian toisen maailmansodan jälkeen takaamaan rauha Eurooppaan. Siitä vähitellen kehittyneen Euroopan Unionin perustavanlaatuinen olemassaolon syy on edelleen se, että Euroopassa ei enää koskaan sodita.
Tämä syy on edelleen ajankohtainen. Jopa pelottavan ajankohtainen. Maailmassa, jossa trumpismi kukoistaa ja ilmastonmuutos heikentää monien ihmisten elämisen edellytyksiä.
Isot globaalit haasteet – ilmaston lämpeneminen, luonnon monimuotoisuuden radikaali heikkeneminen ja ympäristön kemikalisoituminen – ovat sellaisia, jotka voidaan ratkaista vain globaalisti. Samaan aikaan maailma digitalisoituu, ja isojen teknologiajättien valta kasvaa. Ei Suomi yksin pysty siihen vastaamaan, joten toimintakykyinen Euroopan Unioni on ensiarvoisen tärkeä.
Onnistumisia on: otsonikato onnistuttiin pysäyttämään maailmanlaajuisella sopimuksella. Hiilidioksidipäästöjen osalta ollaan oikealla uralla: Euroopan päästöt ovat vähentyneet 20 % vuoden 1990 tasosta. Samaan aikaan Euroopan talous on kasvanut lähes 60 %. EU:ssa laadittu tietosuoja-asetus (GDPR) parantaa jokaisen meidän yksityisyyden suojaa.
Emme me pärjää tässä maailmassa yksin. Me pärjäämme yhdessä, osana isompaa. Varsinkin, kun opettelemme ajamaan myös omia asioitamme. Siinä meillä on parannettavaa. Mutta tilanne ei parane hajottamalla. Vaan entistä osaavammalla yhteistyöllä.
—-
Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu Kainuun Sanomissa 2.5.2019.
