Kyllä, juuri niin.
Minusta Emma Kari on paras puheenjohtaja meidän porukalle. Emma edustaa juuri sitä, miksi vihreät ovat olemassa. Luonnon ja lapsien puolustamista. Siksi minä olen vihreä. Että tulevillakin olisi täällä hyvä olla.
Lisäksi Emma on ihan järjettömän pätevä. Hän saa asioita aikaan. Hän on osaava poliitikko. Hän osaa puhua – sekä suurille yleisöille että keskustella hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Hän on mukana tekemässä parempaa maailmaa koko sydämestään, ja vähän enemmänkin.
Stubb-tyyliin kolme pointtia pj-kisaan:
1.
Tuntu vihreiden pj-kampanjassa on, että moni etsii sopivinta puheenjohtajaa. Helsinkiläisyyttä karsastetaan. Valehtelisin toki, jos väittäisin, että asuinpaikalla ei ole mitään väliä. Kun asuin, kävin töissä ja harrastin nelosen ratikan reitin varrella – vaikutti se tietysti arkipäivään ja katsantokantaan. Vähän eri näkökulma on nyt, kun se nelosen ratikka on 6,5 tunnin junamatkan päässä. Mutta kuinka oleellista tämä on? Minusta pääasia on se, että ihminen tiedostaa oman elämänpiirinsä ja kuplansa – jokaisella meistä sellainen on. Ja vielä tärkeintä, että ihminen osaa tarvittaessa & halutessaan hypätä sen ulkopuolelle. Emman osalta kokemukseni on, että hän tiedostaa, osaa ja haluaa.
Vihreiden pj-kisaan luodaan, joko itsemme tai muiden – tai sekä että, toimesta pk-seutu vs. muu Suomi vastakkainasettelua. Tässä tilanteessa, kun meillä menee hyvin, vastakkainasetteluja varmasti pyritään luomaan. Meidän on kuitenkin tärkeä muistaa, että loppupeleissä olemme tosi yhteinäinen porukka. Tätä selvitettiin varsin tarkkaan puolueen strategiatyön yhteydessä. Haluamme, että maapallo säilyy elinkelpoisena ja haluamme, että kaikkilla on hyvät edellytykset elämään.
Totta on myös se, että osa vihreistä tuntuu ajavan tosi vahvaa keskittämis-kaupunki-politiikkaa. ”Kainuussa on kylmää, metsää ja eläkeläisiä” tiesi puoluetoverini kertoa tuossa vuosi sitten. Jotkut vihreät ilmeisesti ajattelevat meidän syrjässä elävien olevan suunnaton taloudellinen taakka Suomelle. Kokemukseni mukaan Emma ei ajattele näin. Vaikka onkin helsinkiläinen. 🙂
Joskus myös meidän ei-helsinkiläisten asenteet ovat aikamoisia. Seitsemisen vuotta sitten helsinkiläinen partiokaverini kertoi: Hän osallistui yli viikon kestävälle partiokurssille metsässä (kogille siis). Siellä toimitaan noin viiden hengen vartioissa. Hän oli oman porukkansa ainoa helsinkiläinen. Muutaman päivän jälkeen yksi hänen vartiokavereistaan oli todennut: ”Sinähän olet ihan mukava, taitava ja osaava – vaikka oletkin sieltä Helsingistä.”
2.
Minusta meidän on syytä valita nainen meidän puheenjohtajaksi. Olen itse tähän asti hieman vältellyt tuomasta tätä asiaa esiin, koska se kääntyy helposti siihen, että pitää nyt vain valita joku nainen. Kun tosiasiassa kaikki pj-kisan naisehdokkaat ovat aivan järjettömän päteviä: Emma, eduskuntaryhmän pj Krista Mikkonen sekä köyhyystutkija Maria Ohisalo. Meillä on kolme todella osaavaa naista ehdolla. Ville Niinistön hyvän ja vihreiden mittapuulla pitkän kauden jälkeen on aika naisen johtaa puoluetta, jonka jäsenistöstä suurin osa ja jonka äänestäjistä vielä suurempi osa on naisia.
Sukupuolella on väliä. Edelleen ja valitettavasti. Ideaalimaailmassa sillä ei olisi. Mutta todellisuus on edelleen sitä, että kun poliittisiin luottamustoimiin pitää löytää joku, se joku on yleensä mies. ”Kun meillä nämä katsotaan pätevyyden perusteella.” Jostain kumman syystä sitten löytyy lähes poikkeuksetta mies. Eikä tämä jää vain Kajaaniin: nykyisessä Suomen hallituksessa on viisi naista seitsemästätoista. Siis 29 % – tämähän ei täytä edes kuntien luottamuselinten kiintiösäädöstä, jonka mukaan molempia sukupuolia tulee olla vähintään 40 %! Tasa-arvo ei todellakaan ole vielä valmis. Ja vihreät, jos joku on feministinen puolue. Minusta sen tulee näkyä myös meidän pj-valinnassa.
3.
Puheenjohtajaehdokkailta kysellään todella paljon heidän mielipiteitään mitä erilaisimpiin asioihin. Tärkeää se on, ja totta kai puolueen puheenjohtajalla on ainakin henkisesti valtaa vaikuttaa puolueen linjoihin. Kuitenkin, puolueen isot linjat päätetään puoluekokouksessa (periaateohjelma ja poliittinen ohjelma), puoluevaltuuskunta päättää eri sektoreihin puolueen linjoja (esim. maaseutupoliittinen ohjelma ja vihreitä kantoja perustulokokeiluun) ja päivänpoliittisiin asioihin kanta muodostetaan eduskuntaryhmässä. Puolueen puheenjohtajan yksi tärkeä tehtävä on viedä näitä yhteisesti päätettyjä kantoja eteenpäin – viestimällä niistä ja ajamalla niitä päätöksenteossa.
Pj:n omien kantojen lisäksi yhtä tärkeä, jos ei tärkeämpi on se, että miten henkilön ominaisuudet sopivat puheenjohtajaksi. Ensin pitää ajatella, että millainen puheenjohtaja on meille vihreille paras. Ja sitten tietysti sitä, kuka ehdokkaista olisi tähän sopivin.
Minun johtopäätökseni tässä asiassa on se, että Emmalla lähes erinomaiset ominaisuudet hoitaa meidän puheenjohtajan tehtäviä. Hänellä on johtajan tarvitsemaa karismaa: sellaista, joka jättää ihmisiin jäljen; sellaista, joka viestii meidän tärkeät asiat ulospäin; sellaista, joka tsemppaa omaa porukkaa eteenpäin; ja sellaista, josta kanssakeskustelijalle jää hyvä mieli. Puheenjohtajan tulee osata säilyttää tietty herkkyys, empaattisuus ja aito inhimillisyys, kuitenkin omaten erinomaisen paineensietokyvyn. Puheenjohtajan tulee osata poliittinen peli ollen samalla kuitenkin reilu ja rehti. Ja vielä lisäksi puheenjohtajalla tulee olla vahva tahto ja osaaminen saada tuloksia aikaan.
Siksi siis Emma.
