Nämä ovat asioita, joihin myös suomalaisen metsätalouden on kyettävä vastaamaan. Ihan aluksi, ettei jää epäselväksi: Minusta puu on erinomainen materiaali ja Suomessa kannattaa sitä tuottaa.
Metsiin liittyvä osaaminen on Suomessa hyvällä tasolla, ja todella paljon todella hyviä asioita tehdään jo nyt. Esimerkkejä ovat luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta talousmetsiin jätettävät säästöpuut ja ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta puurakentaminen.
Kyse onkin määrästä ja tavasta. Luonnonvarakeskus arvioi, kuinka paljon puuta voi teknis-taloudellisesti kestävästi hakata. Tähän (noin 80 miljoonaan kuutiometriin vuodessa) viitataan usein metsien kestävällä käyttömäärällä. Kyse on kuitenkin vain teknis-taloudellisesta kestävyydestä. Siinä ei ole huomioitu metsäluonnon monimuotoisuutta eikä metsätalouden sosiaalista hyväksyttävyyttä.
Metsäluonnon monimuotoisuus siis heikkenee edelleen. Viimeisin lajien monimuotoisuusinventointi on valmistunut 2010, ja nyt aloitellaan seuraavan tekemistä. Se valmistuu vuonna 2020. Myöskään suojelualueiden määrässä, etenkään Etelä-Suomen metsien osalta, ei ole saavutettu tavoitetta. Monimuotoisuuden heikkeneminen on yksinkertaisesti saatava pysäytettyä.
Sosiaalisella hyväksyttävyydellä tarkoitan sitä, miten ihmiset kokevat metsät ja metsätalouden. Arvot muuttuvat ajassa, ja vaihtelevat ihmisten välilläkin. Hakkuuaukot ovat osalle ihan ok – mutta on myös paljon ihmisiä, joille eivät ole.
Metsätalouden on kyettävä huomioimaan muuttuva arvomaailma. Ihmisille tärkeissä kohteissa (esimerkiksi Ärjä, Oulujärven saaret ja Vienan reitti) on tultava vastaan ja jätettävä kohde tarvittaessa rauhaan. Jatkuvaa kasvatusta soisi sovellettavan huomattavasti nykyistä enemmän. Sijainnista riippuen myös maisema- ja virkistysarvot on huomioitava.
On myös tärkeä nähdä metsä puilta, eli metsän kaikki muut erinomaiset vaikutukset: terveyshyödyt, virkistyskäyttö, sienet, marjat ja matkailu. Japanissa lääkäri on jo kirjoittanut reseptiksi luonnossa liikkumista. Suomalaiset marjat ovat mitä parhainta superfoodia. Retkeilyalueidemme hiljaisuus ja koskemattomuus on jotakin aivan ainutlaatuista.
Luonto- ja ympäristönäkökulmasta on muistettava myös metsätalouden vesistövaikutukset, eli ravinne- ja kiintoainepäästöt vesistöihin metsätalousmailta. Metsätalouden vesiensuojelussa on vielä työsarkaa.
Ilmastonmuutos ihmiskunnan kohtalonkysymyksenä on myös kestävän metsätalouden kysymys. Puu on parempi energianlähde kuin fossiiliset öljy tai kivihiili.
Kuitenkin on tärkeä ymmärtää, että puun poltossa vapautuva hiilidioksidi sitoutuu takaisin vasta muutaman vuosikymmenen aikana, mutta ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta jo seuraavat vuosikymmenet ovat aivan kriittisiä.
Pitää ymmärtää myös se, että öljy ja kivihiili peittoavat energiasisällöltään puun. Poltetusta kivihiilikilosta saa siis enemmän energiaa kuin kilosta puuta. Tällöin puun energiakäytön (suora polttaminen tai biopolttoaineet) todellinen tehokkuus ei aina ole järkevällä tasolla.
Vihreiden vuosi sitten päivitetyssä energiavisiossa puun käyttö säilyy nykytasolla. Visio osoittaa, että hiilineutraali Suomi on täysin mahdollinen jo 2030-luvulla.
Ilmastonmuutoksen hillintään kulminoituu EU:ssa käsittelyssä oleva lulucf. Koska ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta seuraavat pari vuosikymmentä ovat jo kriittiset, on tärkeää, että Suomen metsien hiilinielu säilyy nykytasolla.
Koska Suomen metsät kuitenkin kasvavat enemmän kuin aiemmin, antaa se mahdollisuuden kasvattaa hakkuumääriä hieman. Ei ihan niin paljon kuin hallitus biotalousstrategiassaan on linjannut. Suomen hakemat muutokset (parlamentin käsittely) mahdollistavat kuitenkin hiilinielun merkittävän pienenemisen, ja se on ilmaston kannalta todella huono asia.
Metsätaloutta voi sanoa kestäväksi silloin kun metsäluonnon monimuotoisuus paranee, paikallisia hakkuukiistoja ei juuri enää ole, vesistöjen tila säilyy hyvänä metsätalousmaiden kuormituksesta huolimatta ja kun metsät osallistuvat ilmastonmuutoksen hillintään.
Perustaso meillä onneksi on hyvä – paljon tehdään ja paljon osataan, mutta kestävyyden osalta ei vielä olla maalissa, tekemistä on edelleen. Se kannattaa tehdä, koska suomalainen puu on hyvä materiaali.
Aito kestävyys on myös markkinavaltti – mutta silloin ei voida hakata kulttuurihistoriallisesti tärkeitä kohteita tai pilata vesistöjä. Asioiden on yksinkertaisesti oltava kunnossa.
Lopuksi tärkein: maapalloja on vain yksi ja tällä hetkellä elämme yli sen kantokyvyn – siksi metsätaloudenkin on oltava kestävää, myös ekologisesti.
