Paljon on analysoitu puolueemme tilaa ja syitä huonoon vaalimenestykseen. Itse jakaisin asiat kahteen: niihin, joihin voimme itse vaikuttaa; ja niihin, jotka johtuvat ulkoisista olosuhteista.
Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu esimerkiksi se, että hallitusvastuu lähes poikkeuksetta painaa. Saimme oikeasti hallituskaudella valtavasti asioita läpi ja muutettua oikeaan suuntaan. Maailmanmuuttamisen tarpeeseen nähden edistys tuntui riittämättömältä, vaikka sitä kuitenkin tapahtui merkittävästi. Lisäksi hallituksessa joutuu aina tekemään kompromisseja.
Meille haastava olosuhde oli myös maailmanluokan tähdeksi noussut valovoimainen pääministeri, jonka poliittiset linjat vieläpä ovat hyvin lähellä vihreitä. Hän väistämättä söi meiltä tilaa, mutta toki osaltaan edisti myös meille tärkeitä asioita kohtuullisen hyvin.
Itse kohtasin vaalikentillä aivan valtavan paljon väärää tietoa. Sekä ihan luonnontieteellisistä tosiasioista että vihreiden politiikasta. Toiset sanoittavat meidän linjaa, ja vieläpä harhaanjohtavasti. Emme ole kieltämässä lihansyöntiä, metsähakkuita, metsästystä emmekä autoilua. Haluamme, että Suomessa tuotetaan ruokaa tulevaisuudessakin ja että maaseudullakin saa elää. Vääriä väitteitä meidän linjasta liikkuu ihan todella paljon, ja olo niiden edessä on paikoin voimaton.
Lisäksi taktinen äänestäminen vaikutti vihreiden vaalitulokseen, paikoin merkittävästikin.
On siis paljon ulkoisia tekijöitä, joihin emme pysty itse juurikaan vaikuttamaan. Minusta on vähän surullista seurata, kuinka paljon olemme jääneet keskustelemaan ja kritisoimaan omaa tekemistämme. Siinä on parannettavaa, mutta paljon on myös tehty hyvin. Ja ainakin itse haluan kiittää Mariaa ja Veliä hartiavoimin tehdystä työstä vihreiden tavoitteiden edistämiseksi.
Parannettavaa itse näen etenkin systemaattisessa ja strategisessa tekemisessä.
Se toisaalta tarkoittaa järjestöjohtamisen kehittämistä etenkin siten, että parannamme vapaaehtoisjohtamisen käytäntöjä. Puolueen resurssit vaalitappion myötä pienenevät merkittävästi, ja meidän tulee kyetä hyödyntämään meidän jäsenten ja muiden vapaaehtoisten into, osaaminen, tarmo ja aika parhaalla mahdollisella tavalla.
Tähän on monia keinoja, ja itse benchmarkkaisin etenkin partiojärjestöä, joka on minulle kovin tuttu. Esimerkiksi meillä tulisi tunnistaa vapaaehtoisten polkuja paremmin ja tukea niitä, sekä tarjota tarvittavaa koulutusta saavutettavilla tavoilla. Lisäksi on tarpeen osata kysyä, delegoida ja kiittää entistä paremmin. Nämä ovat osin itsestäänselvyyksiä, mutta kaipaavat kuitenkin paljon kehittämistä ja systemaattista tekemistä.
Tärkeää on myös toimia strategisesti, ja miettiä kehitettävät kohteet kunnolla ja sen jälkeen lähteä yhdessä niitä parantamaan. Paljon kehittämiskohteita on jo edeltävän kahden vuoden aikana tunnistettu, ja ne onkin tärkeä ottaa pohjaksi, kun uutta suuntaa lähdetään hakemaan. Tärkeää on myös seurata tekemisten toteutumista.
Puolueen viestinnästä on paljon puhetta ja monella siihen valtavasti näkemyksiä. Minullakin on. En aina ole ollut tyytyväinen valitun viestin linjaan ja tyyliin. Olen kuitenkin kokenut, että ajatuksiani kuullaan puolueen viestinnän puolella ja heilläkin on valtava halu kehittää viestintää paremmaksi. Suhtaudutaan tähän siis rakentavasti ja kehittäen.
Lisäksi on tärkeä huomata, että moni viestinnällinen asia on tarkoituksenmukainen valinta. Me voimme olla näistä valinnoista eri mieltä, mutta taustalla on usein pohdittu näkemys. Samalla on tärkeä muistaa, että ei ole ’sitä vihreää viestintää’ jossain – vaan jokainen meidän toimija on vihreä viestijä. Jokaisen jokaisella teolla on väliä.
Nämä edellä mainitut omaan toimintaan vaikuttamisen asiat on tietysti otettava tosissaan, ja niitä kehittävä.
Minun mielestäni uuden puoluejohdon on yhdessä luotava strategia, jolla sekä järjestöllistä että poliittista tekemistä lähdetään viemään eteenpäin. Tämä on syytä yhdistää puolueelle muutenkin tehtävään strategiaan sekä toisaalta politiikan linjojen suhteen eduskuntaryhmän toimintaan. (Ja sitten toteuttaa sitä strategiaa ja seurata sen toteutumista.)
Lopuksi. Kun katsotaan tulevaisuuteen, aukeaa se mielestäni meidän kannalta varsin valoisana. Jos säätytalolla saadaan muodostettua oikeistohallitus, tullee sen politiikka todennäköisesti olemaan harmillisen monelta osin huonoa. Sellaista, johon vihreillä on tarjota oikeasti hyvä ja toimiva vaihtoehto.
Ensi vuoden alussa valitaan Suomeen uusi presidentti ja meidän Pekka Haavistomme johtaa spekulaatioita. (Vaikka ei ole vielä asettunut edes ehdolle.) Me haluamme Suomeen ensimmäisen vihreän presidentin ja se motivoi meitä kaikkia toimimaan todella aktiivisesti. Tämä nostattaa koko puoluetta valtavasti.
Lisäksi vuoden päästä pidetään eurovaalit, joissa meidän on pidettävä paikkamme Suomen johtavana Eurooppa-puolueena. Jos kokoomus on EU-vastaisten perussuomalaisten kanssa samassa hallituksessa, on meillä tässä todellakin hyvä sauma.
Kahden vuoden päästä tulevat kunta- ja aluevaalit, joihin pitää ryhtyä valmistautumaan jo nyt. Ja neljän vuoden päästä pidettäviin eduskuntavaaleihin suunnata siten, että teemme silloin vihreän jytkyn ja otamme ne ensimmäiset ja ne lisäpaikat, jotka ovat jo olleet kovin lähellä.
Minusta meille aukeaa varsin hyvä näkymä tulevaisuuteen. Päivänselvää kun on myös se, että vihreää politiikka ja ratkaisuja todellakin tarvitaan tässä maassa ja maailmanajassa. Meidän ei pidä kääriytyä pohtimaan omia vikojamme liiaksi, vaan suunnata ajatukset tulevaan, jotta aukeavat mahdollisuudet voidaan hyödyntää täysimääräisesti. Meitä nimittäin todellakin tarvitaan.
