Näissä vaaleissa on ollut valitettavasti tavanomaista vähemmän keskusteluja ihmisten kanssa. Koronan vuoksi kun ei ole juuri pidetty tilaisuuksia ja moni on juuri koronan vuoksi -viisaasti – vähentänyt kontakteja. Muutamia keskusteluja on kuitenkin käyty: osa viime viikonlopun kierroksella, osa puhelimitse ja osa somen kautta. Se on ollut mukavaa 🙂
Ajattelin, että kirjaan niitä asioita nyt tähän. Jotta jäävät muistiin, ja toivottavasti siten edesauttavat asioiden paranemista. Tässä ei siis todellakaan ole kaikki asiat, joita esimerkiksi itse pidän tärkeänä. Halusin koota tähän etenkin niitä, joita on nyt vaalikeskusteluissa nostettu, jotka ehkä muuten voisivat jäädä katveeseen.
Asiakasmaksukaton seuranta
Kainuun sotella on vuosittainen asiakasmaksukatto. Se on tärkeä asia. Ja auttaa etenkin pienituloisia tilanteissa, joissa joutuu käyttämään paljon soten palveluja. Palveluista kun joutuu maksamaan asiakasmaksuja. Jotta tilanne ei olisi kenenkään talouden kannalta kohtuuton, on asikasmaksujen suhteen tietty vuosittainen maksimimäärä, jonka jälkeen niitä ei enää tarvitse maksaa.
Soten ohjeissa sanotaan, että maksukaton seuranta on asiakkaan itsensä vastuulla.
Tähän liittyen minuun otettiin yhteyttä ja kysyttiin, eikö olisi aivan hyvin mahdollista, että sote seuraisi asiakasmaksujen kertymistä laskutusjärjestelmässään. Usein kun ne ihmiset, joita tämä asia koskee, ovat tilanteessa, jossa eivät hyvin niitä itse pysty seuraamaan. Ikäihmisiä, muistisairaita, monisairaita tai muuten elämä on hankalassa tilanteessa.
Sotella on jo olemassa laskutusjärjestelmä, jossa todennäköisesti on jonkinlainen henkilörekisterikin. Sen perusteella voisi teknisesti helposti seurata maksukaton täyttymistä. Tämä on ehdottomasti selvitettävä / korjattava asia.
Kuraattoripalvelut
Kuraattorit ovat selvästi huolissaan siitä, kuinka heidän tilanteelleen käy nyt uudistuksen myötä. Kuraattorit ovat olleet kunnan työntekijöitä ja siirtyvät nyt hyvinvointialueille. Hyvinvointialueiden työntekijöitä ovat myös kouluterveydenhoitajat ja -psykologit (näin on ollut Kainuussa tähänkin asti). Kuraattoreita huolettaa etenkin se, että säilyyhän heidän työnsä lähellä koulun arkea – osana sitä ja selvänä matalan kynnyksen palveluna meidän lapsille ja nuorille.
Mahdolliset säästöpaineet, kasvavat oppilasmäärävastuut, koulun arjesta etääntyminen ja se, jos työ siirtyy liikaa matalan kynnyksen auttamisesta raskaammaksi sosiaalipalveluksi.
Minusta nämä asiat ovat todella tärkeitä. Toisaalta nämä ovat juuri sellaisia asioita, joihin johtamisella ja työn organisoimisella voi vaikuttaa. On tärkeää, että asiantuntijat pystyvät tekemään työnsä hyvin ja että esimerkiksi tässä tapauksessa huolehditaan nimen omaan siitä, että kuraattorien työn tekemisen edellytykset säilyvät riittävän hyvinä – jopa paranevat.
Mielenterveyspalvelut
Useampi yhteydenotto on koskenut mielenterveyspalveluita. Sitä, että niiden parantaminen nähdään äärimmäisen olennaisena. On oltu iloisia siitä, että vihreät ovat nostaneet mielenterveyspalvelut yhdeksi vaalikampanjan kärjeksi.
Tunnen mielenterveyspalveluiden nykytilan yksityiskohtia valitettavan huonosti. Jonkin kerran niistä olen sote-valtuustossa kysynyt, mutta kovin täsmällisiä vastauksia (esim. jonojen pituudesta tai asiakkaiden palvelutarpeen määrästä suhteessa resursseihin) ei ole tullut. Ihmisten kokemusten perusteella on muodostunut sellainen käsitys, että mielenterveyspalveluiden saatavuus ei vastaa tarvetta. Eli että hoitoon ei välttämättä pääse. Ainakaan tarpeeksi nopeasti.
Resursseja tarvitaan sekä ’matalan kynnyksen’ mielenterveyspalveluihin että sitten ’raskaampaan’ psykiatriseen hoitoon. Molempia tarvitaan, ja esimerkiksi psykiatrisilla osastoilla on huutava pula resursseista ja hoitopaikoista.
Itse näen tämän sellaisena asiana, johon on tärkeä panostaa. Ja ajattelen niin, että panostukset ihmisten hyvinvointiin – myös mielenterveyteen – ovat investointeja, jotka maksavat itsensä takaisin.
Lähipalvelut
Todella monella Kajaanin keskustaajaman ulkopuolella asuvalla on iso huoli oman alueen palveluista. Siitä, että säilyyhän täällä meidän kirkonkylällä terveyskeskus. Tai vuodeosasto. Tai hammaslääkäri.
Ymmärrän huolen erittäin hyvin. Sehän on täsmälleen sama huoli, mitä Kajaanissa koetaan keskussairaalan, yliopistokeskuksen, lentojen tai ammattikorkeakoulun suhteen. Pelätään, että joku muu jossain muualla päättää ottaa ne meiltä pois. Ja negatiiviset vaikutukset alueelle olisivat massiiviset, jopa katastrofaaliset.
Täsmälleen sama huoli. Vain eri mittakaava.
Terveyskeskusten osalta ajattelen niin, että totta kai kirkonkylillä, joissa usein vieläpä asuu verrattain iäkästä ja siten sairastavaa väestöä, pitää olla terveysasema. Ei ole kohtuullista, että kaikissa tilanteissa pitää hoidon perässä lähteä Kajaaniin tai toiseen isompana kuntakeskukseen. Liian pitkät matkat myös vähentävät halukkuutta ja mahdollisuutta hakeutua hoitoon. Se taas heikentää terveyttä entisestään ja lisää & kasvattaa ongelmia.
Samaan hengenvetoon haluan kuitenkin todeta sen, että palvelut ovat seiniä tärkeämmät. On tärkeämpää, että kirkonkylällä pääsee labraan, rokotukseen, tai hoitajan, mielenterveyshoitajan, kansanterveyshoitajan, lääkärin tai psykologin vastaanotolle kuin se, että kirkonkylällä on talo, jossa lukee terveysasema, terveyskeskus tai sote-asema. Pitäisi puhua näistä palveluista, ei seinistä. Joskus digipalvelut ovat hyvä tapa hoitaa asia. Joissain tilanteissa kiertävä terveysbussi voi olla erittäin hyvä ratkaisu. Joskus asian voisi hoitaa vuodeosaston tai ikäihmisten ympärivuorokautisen hoivokodin yhteydessä. Joskus asiointimatkalla isompaan kuntakeskukseen. Joskus sote-järjestön asiantuntemuksen myötä saa avun. Joissain akuuteissa tilanteissa kirkonkylällä päivystävä ensihoidon yksikkö voi auttaa.
Keskustelun pitäisi mennä näihin yksityiskohtiin ja palveluiden järkevään järjestämiseen. Toisaalta ymmärrän myös sen, että pysyvällä terveydenhuollon yksiköllä on väliä kunnan elinvoiman ja työpaikkojen näkökulmasta. Jos on digiä, etää ja kiertäviä palveluita, ne hoidetaan helposti muista kunnista käsin ja oman kunnan alueen työpaikat ja työmahdollisuudet vähenevät. Nämä ovat monimutkaisia ja monipolvisia asioita. Ja haluaisin todella päästä keskustelemaan niistä kaikkine nyansseineen ja pohtimaan ratkaisuja, jotka olisivat mahdollisimman hyviä.
Hyvinvointialueen talousnäkymät
Jonkin verran on ollut puhetta taloudesta ja hyvinvointialueen talousnäkymistä. Se on ollut hyvä, koska on todennäköistä, että taloudesta tullaan keskustelemaan vaalien jälkeen ja valtuutettujen kesken. Paljon.
Hyvinvointialueen valmisteluorganisaation järjestämillä kuntakierroksilla esiteltiin talousnäkymät verrattain lyhyesti. Niiden perusteella viivan alle jää jopa 30-60 miljoonan euron alijäämä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa ja olisi minusta ollut syytä siinä yhteydessä selvemmin sanoa.
Laskelmat perustuvat vanhoihin tietoihin ja näyttävät siksi tuolta. Tosiasiassa hyvinvointialueen alkurahoitus on nykyisten kustannusten taso. Se lasketaan ihan alkuun vuoden 2022 talousarvioiden ja vuoden 2021 tilinpäätösten mukaan ja korjataan vuoden 2022 tilinpäätöstietohin niiden valmistuttua. Tähän tehdään myös pieni inflaatiokorotus vuoden 2022 ja 2023 väliä ajatellen. Näin ollen, kaikella todennäköisyydellä, hyvinvointialueen taloustilanne vuoden 2023 alussa on ihan kohtuullisen hyvä. Koska tuskin meillä mitään suunnatonta kustannusnousua tulee vuoden 2022 tasosta vuodelle 2023 – etenkin, kun viimeisetkin palkkaharmonisoinnit pyritään nyt tämän vuoden aikana tekemään ja ne siten näkyvät tämän vuoden taloustiedoissa.
Olennaista olisi peilata toimintakuluja hyvinvointialueen kriteeripohjaiseen rahoitukseen. Sen myötä pääsisi kärryille, että tuleeko meidän rahoituksemme vuosina 2024-2031 pienenemään vai kasvamaan. Ja suunnilleen minkä verrran. Nyt tästäkään ei ole käytännössä minkäänlaista käsitystä.
Hyvinvointialueiden rahoitusmalli tasaa tämän mahdollisen kasvun ja pienenemisen tiettyyn summaan per asukas – joten ihan kohtuuttomia miinuksia tai plussia ei millekään alueelle ole tulossa. Samaan aikaan on arvioitu, että sote-kulut kasvavat koko Suomessa jonkin verran, joten rahoituskin tulee vuosittain kasvamaan pari prosenttia.
Se, mikä meitä kainuulaisia haastaa todella, on kriisimaakuntamenettelyyn liittyvä lainanhoitokatteen ehto. Lakiin on kirjattu, että hyvinvointialueen koko lainakanta lasketaan siten, että se pitäisi maksaa pois kymmenen vuoden aikana. Ja sen perusteella katsotaan, onko alueella riittävä kyky selviytyä lainoistaan. Kainuussahan tilanne ei näin ole laisinkaan, koska meillä on juuri valmistunut iso, uusi sairaala, jonka lainojen takaisinmaksu on suunniteltu ja aikataulutettu neljäksikymmeneksi vuodeksi. Tämä kymmenen vuoden laskennallinen lainanhoitokate on meille aivan kohtuuton. Tämä on sellainen asia, mikä pitää keskusteluttaa eduskunnassa ja hallituksessa, jos sen saisi muutettua. Tällaisenaan se asettaa meidät ihan kohtuuttomaan tilanteeseen. Ja vieläpä, kun se on ihan vain laskennallinen vailla todellisuuspohjaa.
Yhteenveto
Tällaisia – ja paljon muita – asioita olen vaalikampanjan aikana saanut kuulla ja näistä puhua. Näiden lisäksi me ollaan tietysti Kainuun vihreinä nostettu erilaisia tärkeitä teemoja esimerkiksi pysyvästä luvasta synnytystoiminnalle Kainuussa. Meidän aluevaaliohjelma on hyvä tiivistelmä meille tärkeistä asioita.
Ja samalla haluan sanoa, että meidän koko ehdokasporukka on aivan mielettömän hyvä ja osaava. Meillä on ehdokkaana useita sote-alan ammattilaisia, jotka olevat sote-työntekijän arkea ja jotka tietävät asioista valtavasti. Sitten meillä on ehdokkaina meitä, jotka tavalla tai toisella seuraamme sote-asioita, käytämme palveluita ja haluamme osaltamme olla vaikuttamassa asioihin. Meitä on eri ikäisiä, eri puolilta maakuntaa ja eri taustoista.
