Eilisessä tilinpäätöksen valtuustokäsittelyssä näkyi taas Kajaani/Kainuu-toimintamalli. Ollaksesi oikeasti vakavasti otettava, ja asiat realistisesti ymmärtävä päätöksentekijä, sinun tulee olla huolestunut nykytilanteesta. Työttömyys (etenkin nuorisotyöttömyys) on kasvanut viime vuodesta muutaman prosenttiyksikön, ja kaupungin 2012 lievästi ylijäämäinen tulos ei oikeasti ollut ylijäämäinen, kun se saatiin aikaan tilinpäätössiirroin…
Kyllä, minäkin olen huolestunut tulevaisuudesta. Siihen mihin tämä kaupunkimme, maamme ja maailmamme on menossa ottaessaan jatkuvasti lisää velkaa niin markkinoilta kuin luonnoltakin. Minä olen todennäköisesti (ja toivottavasti) elossa näkemässä mihin se johtaa ja mitä tästä velaksi elämisestä oikeasti seuraa. Kyllä, kaupungin tulee oikeasti miettiä ja priorisoida palveluitaan. Emme pysty tekemään tätä kaikkea.
Mutta. Meillä on asiat oikeasti aika todella hyvin. Aivan järkyttävän hyvin. Kaverini on tällä hetkellä vapaaehtoistyössä Ugandassa ja hänen blogipostauksensa aina palauttavat maantasalle omien työ-, politiikka-, partio ja ihmissuhdehuolien keskeltä. Omat kokemukseni ovat mm. Intiasta, Perusta, Meksikosta, Kambozasta, Indonesiasta, Venäjältä ja Kiinasta – meillä on oikeasti asiat todella hyvin.
Ja vielä Suomen mittakaavassa. Kajaanilla ei mene totaalisen huonosti. Minäkin luulin näin vielä jokunen vuosi sitten – kuoleva paikka, jossa ei ole mitään. Mutta täällähän on elämää, toimeliaisuutta, todella hyviä tyyppejä – tämä on hyvä paikka elää ja olla. Suomessa kunnilla keskimääräisesti menee huonosti, Kajaanilla ei kuinkaan poikkeuksellisen huonosti. Paperitehtaan lopettamisesta on selvitty kunnialla, joitain aloja vaivaa työvoimapula, lapsien määrä kasvaa…
Ei pidä maalailla piruja seinille. Tunnustaa tosiasiat, mutta katsoa tulevaisuuteen. Ajatella, kuinka teemme tämän homman, että se toimii vielä viiden, viidentoista tai viidenkymmenen vuoden kuluttua. Uskoa, että se onnistuu. Tehdä töitä sen eteen, että täällä eletään onnellisina vielä kun minäkin jään eläkkeelle (jos sellainen käsite on olemassa vielä 40 vuoden päästä).
Uskaltaisikohan sitä puhua positiivisesti. Väläyttää pepsodent-hymyä hieman harvoilla hampaillani. Uskoa tulevaisuuteen ja ajatella, että tahdolla & tekemisellä tästä selvitään. Ollen silti vakavasti otettava päätöksentekijä. Täytyy uskoa ja uskaltaa, kun ei tämä kyllä voivottelemalla parane.
