Lähiruoan lisäämiseksi pedersöreläinen maanviljelijä, maaseutuvihreä Thomas Snellman kehitti REKOn. REKO tulee sanoista Rejäl Konsumtion, eli reilua kuluttamista. Ideana on, että internetissä (eli Facebook-ryhmissä) me kuluttajat teemme lähiruokatilaukset. Tuotteiden haku ja maksu tapahtuvat sitten sovittuna jakopäivänä. Ihanan yksinkertainen konsepti, joka on kulovalkean tavoin levinnyt läpi Suomen. Se on lisännyt lähiruoan myyntiä, tuottajien pärjäämistä sekä kuluttajien ja tuottajien välistä vuorovaikutusta.
Miten olisi Puiden REKO? Ei nyt ehkä puutavaran vaihtopäiviä Suomen toreille, mutta puuntuottajien ja puutavaran parempaa brändäystä. Suoramyyntiä metsätiloilta. Alkuperäkiinnostus kasvaa koko ajan, ravintolat esittelevät ylpeinä ruokaraaka-aineensa tuottajia, Halipuu-yritys myy metsänsä puita adoptoitavaksi netin välityksellä, ja kestävyys on jo pakostakin kasvava trendi. Tähän saumaan osa suomalaisista metsänomistajista voisi puutavarallaan iskeä.
Vinkkasin vuosi takaperin vihreiden kansanedustaja Antero Vartialle, että neuvotellaanpa puukaupoista, jos hän meinaa joskus rakentaa seuraavaa Löylyä. Toki eivät ne minunkaan metsät mitään kestävyyden paratiisihehtaareita ole, mutta pyrkimys siihen suuntaan on kova. Lapset pääsevät sitten aikoinaan arvioimaan onnistumisen. Uutta Löylyä ei kuulema ole suunnitteilla, mutta Antero laittoi tarjouksen korvan taakse.
Edellytys on puuntuotannon aidosta kestävyydestä huolehtiminen. Sen lisäksi keskeistä on puuntuotannon brändäys: tällaisessa metsässä puita kasvatetaan ja näin kestävyydestä huolehditaan. Puuntuotannon sertifiointi on tietysti tarpeen, jotta ostaja voi vakuuttua puutavaran laadusta. FSC olisi paras, koska se on olemassa oleva, sillä on hyvä maine Euroopassa ja se on PEFC:ä kunnianhimoisempi. PEFC kun ei ole kyennyt pysäyttämään metsäluonnon lajiston köyhtymistä eikä paikallisia hakkuukiistoja. FSC pitäisi nyt ihan oikeasti saada myös pienmetsänomistajien käyttöön.
Tällainen kestävän puutavaran suoramyynti olisi kyllä aikamoinen win-win-win: laadukasta, vanhaa puutavaraa sitä tarvitseville, esimerkiksi hirsirakentajille; metsänomistajille uusi kaupantekoväylä; lisäksi vielä ekologisen & sosiaalisen kestävyyden parempi huomioiminen talouskäytössä olevissa metsissä. Vuosittaisten miljoonien puukuutioiden myyntiin tämä ei ole, bulkkipuutavaraa tarvitaan edelleen. Mutta aivan kuten ruoantuotannon puolella: erikoistumismahdollisuus osalle tiloista.
Kauppapaikka on onneksi valmiina: internet. Puunkorjuun ja logistiikan sopiminen on tietysti oma hommansa – onneksi tähän jos mihin löytyy Suomesta osaamista. Ravintoloiden ruokalistojen tapaan puurakennuksen kylkeen puuraaka-aineen tilatasoinen alkuperämerkintä. Ja miksei samaan laattaan myös rakennuksen hiilivaraston suuruus: näin paljon tämän rakennuksen puut ovat sitoneet hiilidioksidia ilmakehästä. Tehdäänhän Suomelle uusi keihäänkärki: Puiden REKO.
—–
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun tulevaisuuden Metsä-kolumnina Ystävänpäivänä 14.2.2018.
