Meillä oli tänään Kajaanin kaupunginhallituksessa käsittelyssä Kajaanin kannanotto petotilanteeseen. Tällaista esitettiin, ja sellaisena se myös hyväksyttiin:
Kajaanin kaupunginhallitus esittää huolensa petoeläintilanteesta Kajaanin kaupungin alueella. Kaupungin alueella on tehty havaintoja useista susien liikkeistä. Kajaanin eteläiset alueet kuuluvat kahden eri pantasuden alueisiin, mutta laumat liikkuvat nopeasti, ja susihavaintoja on tehty liki koko Kajaanissa. Susilaumoja liikkuu mm. metsästysalueella Lahnaskylä-Murtomäki-Lehtovaara ja niiden esiintyminen estää metsästyskoirien käyttämisen metsästyksessä ja hankaloittaa haukku- ja ajokokeiden järjestämistä. Maatalous-karjankasvattajilla on lisääntynyt huoli eläinten laiduntamis- ja ulkonapitomahdollisuuksista. Vaikka susi villieläimenä karttaa ihmisen kohtaamista, aiheuttaa niiden esiintyminen asutusten läheisyydessä huolta ja jopa pelkoa ihmisissä.
Kajaanin kaupungin alueella on muidenkin petojen määrä lisääntynyt huomattavasti. Varsinkin ahmakanta on kasvanut ja ahmojen käyttäytyminen muuttunut siten, että ne tulevat asutusten pihaan, murtautuvat kanaloihin ja tappavat mm. kanoja ja kissoja. Vahingoista on uutisoitu useita kertoja mediassa ja yksityishenkilöillä on useita havaintoja ja kuvia ahmojen liikkeistä asutuksen seassa. Myös ilveksiä esiintyy taajama-alueella, jossa ne pyydystävät saalista.
Kasvanut petokanta aiheuttaa taloudellisia menetyksiä ja ennenkaikkea herättää huolestuneisuutta asukkaiden keskuudessa.
Lisääntyneiden petokantojen vuoksi alueelle tulee myöntää riittävä määrä kannanhoidollisia kaatolupia. Lisäksi häiriökyttäytyvien, toistuvasti ihmisasutuksen läheisyydessä liikkuvien petoeläinten kaatamisen poikkeuslupien myöntämiseen tulee olla nopea, alueellinen ja toimiva lupamenettely.
Jätin palautus- ja muutosesitysten jälkeen päätöksestä eriävän mielipiteen:
Eriävä mielipide Kajaanin kaupunginhallituksen kokouksen 14.11.2017 pykälään 259: Kannanotto petotilanteesta
Esitin, että asia pitää palauttaa uudelleenvalmisteltavaksi. Näin koska:
- Mielestäni Kajaanin kaupunki on virallinen, julkinen taho ja sen päätösten, lausuntojen ja kannanottojen tulee perustua faktoihin. Tässä petokannanoton tapauksessa faktoja ei esitetty, eikä niitä ole myöskään päätöksentekijöille tausta-aineistona esitetty. Tietoa petohavainnoista ja –vahingoista tuntuu kuitenkin olevan. En kyseenalaista niitä, mutta ne pitäisi tuoda yksilöidysti esille osana päätöksentekoa ja tällaista lausuntoa.
Palautusesityksen jälkeen esitin, että esitetyn lausuntotekstin sijaan kirjattaisiin: ”Kajaanin kaupunki on noteerannut asukkaiden huolen petotilanteen suhteen ja tiivistää vuoropuhelua Kajaani-Vuolijoki reviirityöryhmän kanssa asioiden parantamiseksi. Reviirityöryhmässä on edustettuina metsästäjät, paikalliset asukkaat, maataloustuottajat sekä luonnonsuojeluyhdistys.”
Näin koska:
- Lausunnon tueksi ei ollut esittää faktatietoa, eikä päätöksentekijöiden tehtävä ole sitä kaupungin lausuntoihin tuottaa / selvittää. Siksi siis tällainen aika yleisluontoinen kirjaus.
- Kajaanin kaupungin alueella toimii Kajaani-Vuolijoki reviirityöryhmä. Työryhmässä on kattava edustus tahoja, joita pedot tavalla tai toisella koskettavat. Reviirityöryhmä käsittelee nimenomaan suurpetoihin liittyviä asioita Kajaanin kaupungin alueella ja on siten oikea taho viestittämään petopolitiikan paikallisista epäkohdista.
- Kaupunki lausunnossaan käytännössä ottaa kantaa siihen, että kannanhoidollista metsästystä on syytä jatkaa. Tästä asiasta olen eri mieltä. Sen sijaan häirikköyksilöiden tappaminen on mielestäni yleensä perusteltua.
- Petojen kanssa yhteiseloa voidaan helpottaa monin muinkin tavoin kuin petoja tappamalla. Näihin muihin keinoihin tarvitaan nimenomaan keskustelua yhdessä, ja tätä varten kaupungin alueella jo toimiva reviiriyhteistyöryhmä on erinomainen ja oikea taho.
- Valtakunnan tasolla on yritetty parantaa vuoropuhelua metsästäjien, luonnonsuojelijoiden, maataloustuottajien ja asukkaiden kesken. Mielestäni Kajaaninkin tulisi olla edistämässä tätä vuoropuhelua.
Kajaanissa 14.11.2017
Silja Keränen
—–
Minusta susi kuuluu Suomen, ja Kainuun, luontoon. Ja se tarkoittaa sitä, että susien kanssa on myös opittava elämään.
Susien tappamista koirista, ja tuotantoeläimistä, uutisoidaan esimerkiksi Kainuun Sanomissa aika näyttävästi. Se varmasti saa monen lukijan sille kannalle, että susia on liikaa. Uutisoinnin perusteella ei voi kuitenkaan päätellä mahdollisten susivahinkojen lisääntymisestä, koska lehdet eivät välttämättä ole uutisoineet vahinkoja aiemmin.
Kaikki metsästäjät eivät mene ’vihaan susia, kaikki vaan hengiltä’ -kategoriaan. Osa on aidosti sitä mieltä, että susia täytyy olla metsässä ja se riski metsästäjän on tavalla tai toisella otettava. Ja osan mielestä susia on metsässä ok olla, mutta nyt niitä on siellä vain liikaa. On tärkeä saada ’maltillisten metsästäjien’ luottamus, että päästään eroon salametsästyksestä. Minusta metsästysharrastuksessa on myös paljon hyviä puolia: ulkonaolo, porukka ja fiksu tekeminen. Ja monen metsästäjän luonnon- ja paikallistuntemus on jotain käsittämättömän hyvää. Parannettavaakin toki (esim koirien suojaliivien käyttö).
Aikuisille ihmisille pedot eivät käytännössä ole vaarallisia. Lasten osalta ymmärrän erinomaisesti syrjässä asuvien vanhempien huolen, esim. koulukyytien suhteen. En minäkään lapsiani ihan huoletta päästäisi koulumatkaa kävellen susilauman reviirillä kulkemaan. Tällaisissa tapauksissa kuntien tulee tarjota koulukyyti kotoa kouluun.
On kuitenkin hyvä muistaa, että suurempi uhka ja tappaja niin ihmisille kuin koirillekin on kuitenkin liikenne.
Kannanhoidollista metsästystä ei minusta tule jatkaa ennen kuin on yhteisymmärrys susien määrästä ja susikannan kestävyydestä. Nythän Luken ja metsästäjien arvioit eroavat toisistaan merkittävästi. Häirikköyksiksilöiden suhteen olen kuitenkin sitä mieltä, että niitä voi tappaa. Jos ovat osoitetusti häirikköjä.
Sitten: johtuuko häirikköyksilöiden olemassaolo siitä, että susilaumat on hajotettu ja yksittäiset sudet tulevat helpon ruoan perässä pihapiireihin. Ja että kannanhoidollinen metsästys on nimenomaan hajottanut laumoja ja siten lisännyt häirikkösusien määrää.
Susikeskusteluun kaivattaisiin asiantuntijapuheenvuoroja huomattavasti nykyistä enemmän. Toisaalta se on asiantuntijoille varmasti todella rankkaa, koska susiviha on valtava. Tutkittua tietoa kuitenkin tarvitaan, ettei lausuntoja ja päätöksiä tehdä mutulla. Ja että suurpetojen kanssa myös opittaisiin elämään.
Ikävää on se, että keskustelu on todella polarisoitunutta. Jotta poteroista päästäisiin tarvittaisiin ymmärtämystä puolin ja toisin. Tähän ilmeisesti on valtakunnantasollakin herätty, kun on järjestetty yhteinen keskustelufoorumi. Paikallistasolla toimii reviirityöryhmiä. Yhteisymmärrys olisi loppupeleissä myös petojenkin etu.
Susien tappamisen sijaan/lisäksi vaatimuslistaan pitäisikin kirjata: kunnolliset korvaukset petovahingoista (ja niihin edellytyksinä suojavarusteiden käyttö / petoaitojen rakentaminen). Ja samoin kunnille tukea koulukyytien järjestämiseen, jos niitä joudutaan järjestämään petojen vuoksi tavanomaista enemmän. Pohdittavaksi myös se, että olisiko susikorvausten perusteena reviiri – ei niiden aiheuttamat vahingot. Näinhän on nyt maakotkien tapauksessa.
