Otimme tänään puoluevaltuuskunnan kokouksessa kantaa Suomen Nato-jäsenyyteen. Linjasimme yksimielisesti seuraavasti: ”Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut merkittävästi. Puoluevaltuuskunta antaa vihreiden eduskunta- ja ministeriryhmälle valtuuden toimia muuttuneessa turvallisuusympäristössä parhaaksi katsomallaan tavalla, ja suhtautuu myönteisesti myös mahdolliseen Nato-jäsenyyden hakemiseen.”
Minusta tämä linjaus on hyvä ja olen myös Suomen Nato-jäsenyyden kannalla.
Toimin kokouksen puheenjohtajana ja käytin asian käsittelyn yhteydessä avauspuheenvuoron. Seuraavasti:
Hyvät valtuuskunnan jäsenet ja varajäsenet, vihreät kansanedustajat ja ministerit, Euroopan parlamentin jäsenet, muut läsnäolijat ja keskustelua etäyhteyden välityksellä seuraavat,
Usein päätösten historiallisen merkityksen pystyy arvioimaan vasta jälkikäteen. Mutta tässä hetkessä ja tämän valtuuskunnassa käytävän ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun historiallisen luonteen uskaltanee todeta jo nyt.
Kaksi kuukautta sitten joka aamu ensimmäisenä herättyäni katsoin kännykästä Hesarin etusivun: mitä Ukrainaan kuuluu. Sama viimeisenä toimena illalla ennen valojen sammuttamista. Ja sitten koitti se torstaiaamu, jolloin etusivun tausta oli musta. Sota oli alkanut.
Päivä meni kuin sumussa. Heti aamulla oli Kajaanin kaupungin tuulivoimastrategiatyön ohjausryhmän kokous. Vaikka vihreän siirtymän edistäminen ja uusiutuvan energiantuotannon lisääminen Venäjän hyökkäyksen myötä on todella tarpeen, oli niihin asioihin siinä hetkessä vaikea keskittyä.
Ajatukset pyörivät Ukrainassa, ukrainalaisten ihmisten kohtaloissa. Suurvaltapolitiikan mielettömyydessä, ja huolessa Suomen tulevaisuudesta arvaamattomasti toimivan naapurimaan vieressä.
Tämä tulee kovin lähelle. Ja vielä etenkin, kun tulevaisuutta pohtii tämän ”tyypin” kautta. Ja niiden kahden vanhemman kotona olevan touhukkaan kautta. Millaisessa maailmassa te tulette elämään. Onhan se maailma teille hyvä. Millaisia päätöksiä meidän tulisi tehdä, jotta näin olisi.
Se tulee lähelle myös rajamaakunta Kainuussa, jossa yhteistä rajaa Venäjän kanssa on muutama sata kilometriä. Ja kotikaupungissani Kajaanissa, jossa on puolustusvoimien toiseksi suurin joukko-osasto, Kainuun prikaati.
Jokainen meistä käy tätä keskustelua ja pohtii asiaa hieman eri lähtökohdista – ja siitä syystä keskustelu ja sen pohjalta harkitusti tehdyt päätökset ovat äärimmäisen tärkeitä.
Siksi keskustelua käydään nyt tässä valtuuskunnan kokouksessa. Puolueen Nato-kanta on kirjattu vielä hetken voimassaolevaan poliittiseen ohjelmaan. Vuoden 2018 puoluekokouksen päätöksen mukaisesti se kuuluu: ”Vihreät ei näe NATO-jäsenyyttä ajankohtaisena, mutta turvallisuuspoliittisen tilanteen muuttumista on jatkuvasti seurattava.”
Nyt turvallisuuspoliittinen tilanne on todellakin muuttunut. Onneksi tuo aiempi kirjaus on todella viisaasti tehty ja sen voi hyvin tulkita antavan mandaatin myös Natoon hakeutumiselle turvallisuuspoliittisen tilanteen muuttuessa. Kuitenkin, asian varmistamiseksi tässä hetkessä, kun meidän uusi poliittinen ohjelma hyväksytään vasta kuukauden päästä, on meidän valtuuskunnassa hyvä linjata asiasta.
Kuten Iiris puheenvuorossaan aiemmin totesi, olemme puolueen puheenjohtajiston – eli Iiriksen, Aten, Marian, Hannan ja Velin – kanssa muotoilleet pohjaesityksen, jossa annetaan mandaatti vihreiden eduskunta- ja ministeriryhmälle toimia asiassa parhaaksi katsomallaan tavalla, ja jossa myös otetaan positiivinen kanta Nato-jäsenyyteen.
Seuraavasti: ”Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut merkittävästi. Puoluevaltuuskunta antaa vihreiden eduskunta- ja ministeriryhmälle valtuuden toimia muuttuneessa turvallisuusympäristössä parhaaksi katsomallaan tavalla, ja suhtautuu myönteisesti myös mahdolliseen Nato-jäsenyyden hakemiseen.”
Tästä linjauksesta, puolueen Nato-kannasta sekä mahdollisen jäsenyysprosessin evästyksistä on nyt mahdollisuus käydä keskustelua.
Alkuun kuulemme ulkoministeri Pekka Haaviston alustuspuheenvuoron. Sen jälkeen terveiset Euroopan parlamentista Heidi Hautalan ja Ville Niinistön myötä. Näiden jälkeen avaan keskustelun, jossa puheenvuorojen pituus rajoitetaan 1,5 minuuttiin. Tämän kohdan käsittelyn loppupuolella on mahdollisuus myös keskusteluun suljetuin ovin. Silloin joudumme valitettavasti hetkeksi katkaisemaan streamin ja pyytämään ulkopuolisia poistumaan kokoustilasta.
Tässä Nato-keskustelussa on tarpeen huolehtia siitä, että myös erilaiset mielipiteet tulevat kuulluiksi ja että ne uskaltaa sanoa. Haluankin todeta sinne twitter-tuomioistuimeen, että tätä ulko-ja turvallisuuspoliittista keskustelua sekä Nato-jäsenyysharkintaa käydään nimenomaan siksi, että haluamme säilyttää Suomen itsenäisyyden ja siten taata demokratian toteutumisen sekä sananvapauden. Tämä on luovuttamaton arvo, ja se koskee myös Nato-keskustelua.
Näillä sanoilla avataan kohta 7: Ajankohtainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilanne.
