Vuoden 2020 analyysi


Eipä sitä kukaan osannut viime vuodenvaihteessa aavistaa, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Minulla koronavuosi tarkoitti huomattavan paljon normaalia enemmän kotoilua ja olemista perheen kanssa. Se oli oikeastaan myös aika ihanaa. <3 Lapset eivät olleet useaan kuukauteen päivähoidossa ja vuorottelimme Villen kanssa lastenhoitoa, jotta kumpikin sai tehdä päivässä noin viitisen tuntia töitä. Onneksi molempien työt tähän taipuivat. Poliittinen päätöksentekokin siirtyi aika vaivatta digiaikakauteen.

Vuosi 2020 kuvina

Maria Ohisalo kävi Kainuussa kesällä. Oikeassa yläkulmassa ollaan vielä tietämättömiä koronan vaikutuksista – kuva Vihreiden pj-päiviltä helmikuulta. Alhaalla kotoilun tee-se-itse juttuja eli lintulauta ja ruisleipää. Oikealla alhaalla syyskuun puoluevaltuuskunnan kokouksesta, joka järjestettiin hybridi-kokouksena. 

 

Yksittäisiä nostoja

Vihreiden helsinkiläinen kansanedustaja Atte Harjanne vieraili Kainuussa elokuussa. Aten visiitti käsitti harvaan asuttua maaseutua, maataloutta, supertietokonetta, junia & ratikoita sekä tapaamista paikallisten kanssa. 

Minut valittiin kesällä Kainuun sote-valtuuston jäseneksi, koska vihreiden paltamolaiset valtuutetut joutuivat luopumaan tehtävistään paikkakunnalta muuton vuoksi. Sote-valtuuston pesti on iso, mielenkiintoinen ja todella haastava. 

Anonyymi rekrytointi eteni Kajaanissa. Homma lähti liikenteeseen meidän valtuustoaloitteesta ja kokeilun jälkeen kaupunki otti käytännön käyttöön. 

Syksyllä nytkähti eteenpäin Kajaanin kaupungin ja Kainuun liiton pilotti, jossa elinkeinopolitiikkaan tuodaan naisnäkökulmaa. Tämä on superhienoa ja tärkeää meidän seudun kannalta!!

Kajaanissa resurssiviisaus alkaa näkyä erilaisin teoin ja linjauksin. Esimerkiksi Kainuun Voima on linjannut, luopuvansa turpeesta sekä öljyn käytöstä luovutaan ja hukkalämpöjä hyödynnetään mahdollisimman paljon. 

Vegaaniruokaa ruvetaan tarjoamaan Kajaanin kouluissa. 

Kirjallisia töitä

Kirjoitin Vihreiden ajatuspaja Visiolle kaksi artikkelia, joista molempien ajatus on tuoda uusia näkökulmia ja painopisteita kunnissa & maakunnissa tehtävään elinvoimapolitiikkaan. 

Analyysi ilmastokestävästä aluepolitiikasta – miten maakunnissa toteutetaan elinkeinojen ekologinen rakennemuutos

Analyysi: Feminismiä elinvoimapolitiikkaan

Jatkoin myös Maaseudun Tulevaisuuden metsä-kolumnistina. On hienoa nostaa metsäkeskusteluun uusia pointteja ja sitä myöten muuttaa metsätaloutta kestävämmälle uralle. Yksi konkreettinen – ehkä pieneltä tuntuva, mutta aika merkittävä – asia on se, että Luonnonvarakeskus laskee nykyisellään ’Suurimman ylläpidettävän hakkuukertymän’ eikä enää ’Kestävää hakkuukertymää’, joka oli käytännössä vain teknis-taloudellisesti kestävä hakkuumäärä, jossa ei ole otettu esim. luonnon monimuotoisuutta huomioon. On hyvä, että laskettua teoreettista maksimihakkuumäärää ei enää nimitetä kestäväksi, koska sitä se ei ole. Kolumnini voi lukea täältä

Kirjoitin Viitteen, eli Tieteen ja teknologian vihreiden, blogiin turpeesta: Punnittua puhetta turpeesta

Vuoteen mahtui

97 virallista kokousta
20 puolueen kokousta / tilaisuutta 
47 muuta kokousta
11 Maaseudun Tulevaisuuden kolumnia
6 mielipidekirjoitusta
Näissä luvuissa eivät ole mukana eduskuntaryhmän etäkokoukset, joihin joihinkin osallistuin. 

Yhteenveto

Aikamoinen vuosi takana. Vaikka korona toi huolta läheisten tilanteesta ja ylipäätänsä yhteiskunnan toiminnasta, oli korona-aika pääsääntöisesti mukavaa. Kaikilla näin ei toki ollut, koska talous- ja terveyshuolet sekä yksinäisyys olivat aivan liian monella arkipäivää.

Etäkokoukset mahdollistivat ihan eri tavalla paikkariippumattomuuden ja tehostivat ajankäyttöä huomattavasti. Oli hienoa nähdä, millainen digiloikka lyhyessä ajassa otettiin. Valtakunnan politiikan puolella Suomen hallitus hoiti koronakiirisin hyvin. Lisäksi on ollut todella ilahduttavaa nähdä, miten ilmasto- ja ympäristöasiat vihdoin etenevät. Esimerkiksi metsiä ja soita on suojeltu historiallisen paljon ja eri toimialat ovat tehneet hiilitiekartat päästöjen vähentämiseksi. Tästä on hyvä jatkaa!

Share Button