Olin tänään Simossa paneelikeskustelussa biotaloudesta ja biopolttoaineista. Kanssapanelisteina kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk, Enontekiö), MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila ja Kemin Digipoliksen toimitusjohtaja Kimmo Heikka. Tilaisuuden juonsi Pohjolan Sanomien päätoimittaja Maria Jauho.
Nahkiaismarkkinoilla oli nahkiaista ja pitihän sitä maistaa. Hyvää oli. Oikeasti. Lapsuudesta oli kovin erilaiset muistot.
Aloitetaan paneelin viimeisestä kysymyksestä: kerro mistä biotaloudessa iloitset ja sitten toisaalta mitä siihen liittyen ajattelet kauhulla.
Minua pelottaa, että me mennään tässä biotaloususkossa ojasta allikkoon. Tuntu on, että halutaan jokainen puu saada liikkeelle. Mitä enemmän sen parempi. Vähän sellainen: kaikki mulle, heti, nyt. Huh huh: hyvin ei käy luonnon monimuotoisuuden, meidän ihmisten virkistyksen, järvivesien vedenlaadun ja ilmastonmuutoksenkaan.
Mahdollisuuksia toisaalta on valtavasti: puurakentaminen, puun sisältämät sadat erilaiset kemialliset yhdisteet, pitkälle jalostettu sellu esim. 3D-printtereiden materiaalina. Taloudellisesta näkökulmasta kannattaa optimoida puukuution hinta ja tuottaa sitä, mistä maksetaan eniten. Edellämainituista maksetaan.
Nyt ollaan kuitenkin menossa kohti bulkkituotantoa – kohti normisellua, nestemäisiä biopolttoaineita sekä puun polttamista.
Jos kaikki kaavaillut hankkeet toteutuvat, puun käyttö ei ole Suomessa enää edes taloudellisesti kestävää. Ekologisesti kestävä puunkäyttömäärä on suunnilleen nykytasolla – lisäämisen varaa ei hirveästi ole. Alueellisia eroja toki on.
Metsäteollisuus ry:n hyvä havainnekuva uusista kaavailluista investoinneista ja puun taloudellisesti kestävästä hakkuupotentiaalista. Huom! ’kestävät hakkuumahdollisuudet’ ovat taloudellisesti kestäviä hakkuumahdollisuuksia. Ekologisesti kestävät hakkuumahdollisuudet ovat näitä lukuja alhaisemmat. Lähde: http://metsateollisuus.fi/mediabank/6990.pdf
Kyse on siis mittakaavasta: on ihan ok tuottaa sellua ja biopolttoaineita. Suurilla teollisilla hankkeilla on myös oikeasti väliä alueiden elinvoimalle. Työpaikat ja toimeentulo ovat tärkeitä asioita.
Kysymys on siitä, että puun käytön on oltava myös ekologisesti kestävällä tasolla. Metsäluonnon monimuotoisuus heikkenee edelleen. Ilmastonmuutokseen ei kannata vastata vain biotaloudella – puun ja muun biomassan käytön lisäämisellä. Energiatehokkuudessa, tuulessa ja auringossa on vielä valtavasti hyödyntämätöntä potentiaalia. Joiltain osin biomassan käyttö on järkevää: Hitaan autokannan uusiutumisen vuoksi nestemäiset biopolttoaineet ovat tarpeen. Lämpöä kannattaa metsäisessä Suomessa tuottaa puuta polttamalla, ja siinä samassa sähköä.
Loppuun vielä yksi näkökulma: suuret bulkkituotantolaitokset (sellutehtaat, biopolttoainetehtaat) ylläpitävät tasaikäisrakenteisen metsän kasvatusta. Eli toisin sanoen: Sellutehtaan on saatava raaka-ainetta. Ja se raaka-aine on kuitupuuta. Se taas tarkoittaa sitä, että metsätalouden menetelmien on oltava sellaisia, että se tuottaa kuitupuuta. Avohakkuisiin ja alaharvennuksiin perustuva metsätalous sitä tuottaa. Yläharvennuksiin, pienaukkoihin ja jatkuvaan kasvatukseen perustuva huomattavasti vähemmän. Se tuottaa pääosin tukkipuuta.
Potentiaalia jatkuvaan kasvatukseen: kuusialuskasvostosta uusi metsä.
