Sellutehdas Paltamoon – miten käy Oulujärven? KaiCell Fibersin ympäristövaikutusten arviointi

Kainuun liiton osittain omistama KaiCell Fibers Oy suunnittelee sellutehdasta Paltamoon. Sellutehtaan jätevedet laskettaisiin Oulujärveen, Paltamon edustalle. Tehtaan ympäristövaikutusten arviointiselostus oli nähtävillä. Sen mukaan Oulujärven tilaluokitus ei huonone tehtaan vaikutuksesta.

Näin ehkä onkin, koska järven tilaa tarkastellaan kokonaisuutena. Mutta tehtaan lähivesien – eli Paltaselän ja Mieslahden tila huononisi käytännössä paljon. Tehtaan päästöt: ravinteet, kiintoaine, sulfaatti sekä valtava lämpökuorma rehevöittävät vesistöä. Niiden yhteisvaikutus on suuri. Ja etenkin kun ottaa huomioon ilmaston lämpenemisen myötä tapahtuvan järvienkin lämpenemisen. Suunnitelluilla päästöillä tehtaan lähivesien tila tulee huononemaan. Niin ei saa käydä!

Vesistöpäästöjen lisäksi tehdas lisää Kainuun kasvihuonekaasupäästöjä 20 %, koska se käyttää myös fossiilienergiaa. Päästöt lisääntyisivät tilanteessa, jossa niiden pitäisi painua lähelle nollaa jo parissa vuosikymmenessä.

Tehtaan suurimmat ympäristövaikutukset tulevat kuitenkin puunkorjuusta. Eli metsätaloudesta. Metsätalouden ravinne- ja kiintoainepäästöt ovat huomattavat. Suomessa metsäluonnon monimuotoisuus heikkenee edelleen. Metsien hiilinieluja pitäisi ennemmin lisätä eikä nykyhallituksen politiikan seurauksena vähentää, jotta saamme ilmastonmuutoksen hillittyä siedettävälle tasolle. Kestäviksi tituleeratut hakkuumahdollisuudet ovat vain teknis-taloudellisesti kestäviä. Ekologista tai sosiaalista kestävyyttä niissä ei ole otettu huomioon. Ehdottomasti pitäisi, jotta suomalainen biotalous olisi aidosti kestävällä pohjalla ja jotta maapallo säilyisi elinkelpoisena tulevillekin sukupolville.

Silja Keränen
diplomi-insinööri
maakuntavaltuutettu (vihr.)
Kajaani

—

Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 28.8.2018.

Paltamoon suunnitellun sellutehtaan ympäristövaikutusten arviointi on juuri päättynyt. Asiakirjat löytyvät edelleen täältä. 

Me jätettiin Kainuun Vihreissä mielipiteet arviointiprosessin molemmissa vaiheissa. Minua huolestuttaa kuinka Oulujärvelle käy. Tehtaan päästöt (kiintoaine, ravinne, suola ja lämpö) ovat sellainen rehevöittävä kombo, että tehtaan lähivesien (eli Paltaselän ja Mieslahden) tila tulee huononemaan merkittävästi. Niin ei saa käydä!

Tässä meidän mielipiteet molemmissa vaiheissa.
Ensi uusin, eli 9.8.2018 jätetty mielipide YVA-selostuksesta:

Puunhankinnasta

Puunkorjuun ympäristövaikutukset ovat tehtaan merkittävimmät ympäristövaikutukset. Siksi on erinomaista, että yhteisviranomainen kehotti ne arvioimaan. Arviointi oli kuitenkin puutteellista ja ylimalkaista. Dataa (eli lukuja / laskelmia) ei ollut siitä, kuinka paljon metsätalouden kiintoaine-, ravinne- ja kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät tehtaan myötä.

Luvussa 14.1 arvioidaan, että luonnonvarojen käytön vaikutukset ovat vähäisiä (taulukko 14-1). Perusteluissa viitataan Luonnonvarakeskuksen (Luke) laskemiin, ”kestäviin” hakkuumahdollisuuksiin. Luke laskee ainoastaan teknis-taloudellisesti kestävän hakkuumäärän. Suojelualueet on poistettu, mutta muutoin kestävä tarkoittaa sitä, että ko. määrän hakkaaminen ei vähennä tulevaa taloudellista tuottoa. Tämän Luken ilmoittaman kestävän hakkuumäärän vaikutuksia metsäluonnon monimuotoisuudelle ei ole arvioitu, eikä ko. ”kestävä” hakkuumäärä ota siis huomioon metsäluonnon monimuotoisuutta (joka tällä hetkellä heikkenee).

(Tämä asia nostetiin esille jo Kainuun vihreiden mielipiteessä YVA-ohjelmasta. Miksi sitä ei ole huomioitu?)

Vaikutukset luonnonvarojen käyttöön ovat siis suuria tai erittäin suuria. Lisäksi kun ottaa huomioon sen, että Suomen tasolla lisääntyvät hakkuut vähentävät hiilinielujen määrää. Ja hiilinielut ovat aivan keskeisiä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Ilmastopaneelia siteeraten: Hakkuiden lisäys ei hillitse ilmastonmuutosta.

Turvemaiden metsätalous on varmasti syytä arvioida ihan omanaan. Suomen metsätalousmaasta kolmannes on turvemailla, ja niillä on merkittävä vaikutus kiintoaine-, ravinne- ja kasvihuonekaasupäästöihin.

Puun korjuun haittoja (luku 14.5.) voidaan vähentää myös ottamalla turvemaiden erityispiirteet huomioon: ennallistamalla huonotuottoiset suot, ja välttämättä avohakkuita. KaiCellin tapauksessa se tarkoittaa, että turvemailta korjattua puuta ostetaan vain silloin, kun kuviolla on tehty yläharvennus – eli jatkuvaan kasvatukseen tähtäävä hakkuu. Vaikka ko. hakkuissa tulee pääosin tukkipuuta, tulee sieltä myös kuitua. Ja sitä toki tehdas voi käyttää. Mutta aukkohakkuihin tähtäävää alaharvennuspuuta turvemailta ei pidä ostaa.

Muutama selvä puute selostuksessa oli myös:

• Kiintoainepäästöt puuttuvat tyystin puunkorjuun vesistövaikutuksista.
• Vaikutuksia metsäluonnon monimuotoisuudelle, joka heikkenee koko ajan, ei ole arvioitu.
• Hyvä, että oli erillinen kohta puunkorjuun vaikutuksista kasvihuonekaasutaseeseen. Mutta siinä olisi ollut syytä arvioida koko Suomen tilannetta esim. vuonna 2030, jos kaikki tehdashankkeet toteutuvat, ja jos puuston kasvu lisääntyy ennustetusta. Minkä verran metsien hiilinielu on silloin pienempi kuin nyt.

Prosessista

Soodakattilassa tukipolttoaineeksi on suunniteltu raskasta polttoöljyä. Ennemmin jotain muuta käyttöön.

Tehdas kasvattaisi Kainuun hiilidioksipäästöjä 20 % vuoden 2009 tasoon nähden. Ei se niin voi mennä tilanteessa, jossa kasvihuonekaasupäästöjä pitää vähentää jokaisella sektorilla merkittävästi ja todella pikaisella aikataululla.

Sivun 58 taulukosta taitaa puuttua kloorivalkaisukemikaali?

Tehtaan prosessiveden käyttö on suurta: noin 30-40 000 m3 vuorokaudessa. Sen verran päivittäin otetaan vettä, ja suunnilleen sama määrä johdetaan jätevetenä Oulujärveen. Tämä prosessivesi täytyy pyrkiä kierrättämään prosessissa: kuinka sen saa puhdistettua niin, että sen voi käyttää prosessissa uudelleen. Esimerkiksi erilaiset kalvosuodattimet puhdistavat vettä todella hyvin.

Prosessissa tarvitaan myös jäähdytysvettä, todella paljon. Nyt ideana on puskea käytännössä koko lämpökuorma Oulujärveen. Prosessinjäähdytysveden muuta käyttöä on ehdottomasti mietittävä. Mitä kannattaisi lämmöllä tehdä. Ainakin Paltamon keskustaajaman lämmittäminen, eli kaukolämmön tuottaminen. Ei missään nimessä pidä syytää tuollaista lämpömäärää Oulujärveen. Etenkin kun tätä kesää vastaavat hellekesät tulevat yleistymään, ei järveen kannata puskea valtavia määriä lisää lämpöä.

Lisäksi luvussa 18.5.5 on sanottu ”Tehtaalla tuotettu sähkö- ja lämpöenergia edustavat vältettyjä hiilidioksidipäästöjä muualla energiantuotannossa.” Mitä tämä tarkoittaa? Onko tässä otettu tehtaan oma käyttö huomioon? Ilmeisesti on, koska lämpöähän ei ole suunniteltu hyödynnettävän missään tehtaan ulkopuolella. Jos kyseessä on tehtaan omaan käyttöön tuottama energia, esitystapa on todella harhaanjohtava. Esitetään vältettyjen CO2-päästöjen määrä, kun tosiasiassa päästöjä tulee tehtaan myötä lisää.

Päästöistä

Orgaaniset klooriyhdisteet ovat pahimmillaan aikamoisia myrkkyjä: haitallisia sekä ympäristölle että ihmisen terveydelle. Talousveden laatuvaatimuksissa on raja-arvoja useille eri klooratuille hiilivety-yhdisteille. Ne ovat järjestäen alle 0,1 mg/l. Tehtaan jätevesien AOX-pitoisuus on noin 10 mg/l. Nämä eivät tietenkään ole suoraan vertailukelpoisia sellutehtaan vesistöpäästöihin, mutta ovat suuntaa-antavia. Mutta jo se, että ne laatuvaatimuksia, eivät suosituksia – kuvaa ko. aineiden haitallisuutta. Ja se, että pitoisuusrajat ovat alhaisia kertoo sen myös.

Sellutehtaan päästöt – suola (eli sulfaatti), ravinteet, kiintoaine sekä lämpö – ovat aikamoinen yhdistelmä, joka erittäin todennäköisesti merkittävästi heikentää ison, mutta matalan Oulujärven tilaa. Jokainen niistä itsessään aiheuttaa rehevöitymistä – saati ne kaikki yhdessä. Todennäköisesti ilmastonmuutos myös kiihdyttää järvien rehevöitymistä (järvet lämpenevät, jolloin leväkasvu kiihtyy). Samalla kun vielä huomioi sen, että tehdas tulisi toimimaan vuosikymmeniä ja Oulujärveen tulee myös muualta kuormitusta. Tehtaan rehevöitymiskehitystä muutenkin lisäävät päästöt yhdistettynä yhä lämpimämpiin vuosiin sekä muualta tulevaan kuormitukseen tarkoittaa sitä, että etenkin tehtaan lähiympäristö (Paltaselkä ja Mieslahti) rehevöityvät nykyistä enemmän ja niiden tila huononee.

Useaan kertaan todetaan, että Oulujärven ekologisen tilan luokitus tuskin huononee sellutehtaan myötä. Samalla kerrotaan, että tilaluokitus tehdään tarkastellen järveä kokonaisuutena. Koska Oulujärvi on iso, sen tilan muuttuminen onkin epätodennäköistä. Mutta: vaikutukset Paltaselälle ja Mieslahteen ovat todennäköisesti merkittäviä ja vedenlaatu niissä heikkenee. Siihen ei ole varaa.

”Jätevesikuormituksen vaikutukset kasviplankton- ja pohjaeläinyhteisöihin ovat suoraan riippuvaisia kuormituksen suuruudesta, joten haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää jätevesien mahdollisimman tehokkaalla puhdistamisella. ” sivulta 158

Lupaa haettaessa ja etenkin annettaessa on ehdottomasti huolehdittava siitä, että Oulujärven (myös Paltaselkä ja Mieslahti erikseen tarkasteltuina) tila säilyy ennallaan!

Muut

Tehtaan myös liikenne lisääntyy valtavasti – yli 650 ajoneuvoa / vrk tehtaan lähellä, josta raskasta liikennettä noin puolet.

Tätä kumipyöräliikennettä on pyrittävä vähentämään merkittävästi. Se onnistuu:

• puukuljetukset raiteille, ei kumipyörille
• kemikaalikuljetukset raiteille
• henkilökunnalle bussikuljetuksia vuorojen vaihdon yhteyteen.

Melu, haju ja pölypäästöjen vähentämisestä on huolehdittava – niitä kaikkia sellutehtaasta väistämättä aiheutuu.

—-
Ja tässä alkuvuodesta jätetty mielipide YVA-ohjelmasta.

Ensinnäkin on todettava, että KaiCellin konsepti on hyvä. Bulkkisellun tuottamisen sijaan keskitytään sen jalostamiseen pidemmälle, tuottamaan raaka-ainetta tekstiiliteollisuuteen. Sille on tarvis, koska puuvillan viljely kuluttaa paljon vettä ja koska fossiilipohjaiset vaatekuidutkaan eivät ole kuinkaan optimaalisia (öljyn tarve, mikromuovijäämät ym.).

1.

Sellutehtaan suurimmat ympäristövaikutukset liittyvät puunkorjuuseen. On ikävä, ettei niitä tarvitse tarkastella osana ympäristövaikutusten arviointimenettelyä tai ympäristölupakäsittelyä. Puunkorjuuseen liittyen on huomioitava kaksi aivan keskeistä asiaa:

• ”Kestävänä” hakkuumahdollisuutena kerrottu kuutiomäärä on vain teknis-taloudellisesti kestävä hakkuumäärä. Se ei ota huomioon ekologista tai sosiaalista kestävyyttä. Onkin tärkeä laskea, mikä on Kainuun alueen (tai KaiCellin puunhankinta-alueen) oikeasti kestävä hakkuumäärä ja sopeuttaa tehtaan kapasiteetti siihen.
• Samoin on otettava huomioon turvemaiden puunkorjuu. Nyt on paljon tutkittu turvemaiden vaikutusta niin ilmastonmuutokseen kuin vesistöpäästöihin. Turvemaita on Suomen metsätalousmaasta huomattava osuus – noin viidennes. Oletettavasti KaiCellinkin puunhankinta on laskettu turvemaiden varaan. Sitä ei tule tehdä (tai ainakin laskelmia tulee korjata huomattavasti alas), koska kuitupuun korjaaminen turvemailta ei ole järkevää. Monen turvemaa-metsäkuvion kohdalla on syytä miettiä, kannattaako sitä käyttää puuntuotantoon lainkaan. Ja niiden kohdalla, joita käytetään, avohakkuita tulee välttää. Avohakkuissa sekä hiili- että vesipäästöt ovat peitteistä metsänkasvatusta suuremmat. Kun turvemaiden puunkorjuuta ylipäätänsä vähennetään ja kun niillä siirrytään peitteiseen metsänkasvatukseen, saatava kuitupuun määrä pienenee.

On tärkeä tarkastella ja laskea yllä mainitut asiat kunnolla, ja huomioida tulos osana tehtaan kapasiteetin määrittelyä.

2. Muutama ehdotus tehtaan suunnitelmiin:

• Lämpökuorma, joka nyt suunnitellaan ajettavaksi Oulujärveen, tulee ehdottomasti hyödyntää. Paltamon taajaman lämmittämiseen? Kasvihuoneviljelyyn? Energiaa ei tule hukata noin valtavia määriä, ja lisäksi sillä on vaikutusta järven ekologiaan.
• Prosessissa suunniteltiin useamman eri märän biojakeen polttamista. Polton sijaan, niiden mädättäminen ja biokaasun tuottaminen olisi huomattavasti järkevämpää.
• Liikenteen on arvioitu lisääntyvän huomattavasti. Lisääntyvää liikennettä tulee ohjata mahdollisimman paljon raiteille: tulevat puukuormat ja kemikaalit sekä lähtevät tuotteet junakuljetuksina. Työntekijöiden henkilöliikenteeseen bussivuorot keskeisimmiltä työssäkäyntipaikkakunnilta (käytännössä Kajaani-Paltamo-Kajaani bussi aina vuorojen vaihdon aikaan).

3. Tehtaan ympäristövaikutusten arvioinnista ja haittojen minimoinnista

• Purkuputki on syytä vetää pidemmälle kohti Paltaselkää. Nyt se jää aivan Kiehimäjokisuulle, josta jätevedet tulevat todennäköisesti pyörähtämään Paltamon keskustaajaman rantaan.
• Kemiallisen hapenkulutuksen (eli orgaanisen aineen) arvioitu päästötaso on korkea: jopa 24 000 kg päivässä. Kajaanin kaupungin Peuraniemen jätevedenpuhdistamon COD-kuorma on 400 kg päivässä. COD-kuormaa olisi tärkeä saada alas, koska se vaikuttaa järven olosuhteisiin merkittävästi.
• Arvioidut AOX-päästöt ovat liian korkeat, jopa 330 kg päivässä. On ensinnäkin syytä tarkentaa, mitä yhdisteitä nämä AOX:t ovat. Yleensähän orgaaniset yhdisteet, joihin joku halogeeni (esim kloori) on sitoutunut ovat hyvin haitallisia sekä ihmisen terveydelle että ympäristölle. Lisäksi ne ovat yleensä hyvin pitkäikäisiä yhdisteitä. BAT-päästötasokin on merkittävästi alempi kuin tehtaan arvioidut päästöt. BAT:n mukainen taso siis 0,2 kg päivässä. Suunniteltua tuhatkertaista tasoa ei voi sallia.
• Vaihtoehto 3 sulfaattipäästöt olisivat jopa 57 000 kg päivässä. Vuositasolla siis 20 800 tonnia. Terrafamen sulfaattikiintiö on 16 300 tonnia, josta yhtiö käytti viime vuonna noin 6000 tonnia. Oulujärvi on toki Nuasjärveäkin isompi reittivesi, mutta sulfaattipäästöjen kanssa pitää olla tarkkana. KaiCellin osalta kun korkea sulfaattipäästöjen taso on jatkuvaa, ja se voi oikeasti haitata Oulujärven ekologista tilaa pitkällä aikajänteellä.
  • Vesistömallinnus SO4-päästöistä on siis tehtävä kunnolla, ja riittävän pitkälle ajalle. 20 vuotta esim.
  • Lisäksi: miten sulfaatti saataisiin puhdistettua, ja siten sulfaattitasot alas. Terrafamella haasteen tuo natrium, onko se sellutehtaidenkin ongelma?
  • Kapasiteetiltaan kaksinkertaisen Kuopion Finnpulpin ympäristöluvassa sulfaattipäästöjen raja on 55 000 kg päivässä. Samassa suhteessa KaiCellin vuorokausipäästö voisi olla 27 500 kg.4. Yksityiskohtaiset huomiot

• Sivulla 26 sanotaan: ” Sellukuidut pilkotaan ensin mikropartikkeliseksi selluloosaksi käsittelemällä ne noin 150–160 °C lämpötilassa ja tätä vastaavassa paineessa.”
  • Kuten hyvin tiedetään sekä lämpötilaa että painetta voi säätää. Ei siis ole olemassa lämpötilaa vastaavaa painetta. Millaisista paineista siis tässä prosessin vaiheessa puhutaan?