Hallitus julkaisi 25.6. tasa-arvo-ohjelman, jonka tavoitteena on tehdä Suomesta tasa-arvon kärkimaa. Ohjelmassa olemme listanneet toimenpiteitä, joilla edistetään yhdenvertaisuutta Suomessa. Aiomme muun muassa lisätä perheiden tasa-arvoa uudella vanhemmuuslailla, kitkeä seksuaalista häirintää ja lisätä palkkatasa-arvoa naisten ja miesten välillä. Uusi tasa-arvo-ohjelma on huomattavasti edellisen hallituksen tasa-arvo-ohjelmaa kunnianhimoisempi.
Ohjelman kantava ajatus on intersektionaalisuus. Se on ajattelutapa, joka pyrkii lisäämään tasa-arvoa ottamalla huomioon, että ihmiset saattavat tulla syrjityksi samanaikaisesti usean tekijän vuoksi. Valitettavasti termi oli ymmärretty Kainuun Sanomien kolumnissa 28.6. hieman väärin.
Intersektionaalisuus tulee englanninkielen sanasta intersect, joka tarkoittaa risteämistä. Intersektionaalisuus tunnistaa, että erilaiset syrjinnän syyt saattavat osua samaan henkilöön eli ristetä.
Kuuluisa esimerkki on tilanne, jossa yritys ei palkannut työntekijäkseen tummaihoista naista. Työnhakija haastoi yrityksen oikeuteen, koska katsoi tulleensa syrjityksi. Samassa yrityksessä oli töissä kuitenkin tummaihoisia miehiä ja valkoihoisia naisia. Oikeus katsoi, ettei näyttöä syrjinnästä ollut.
Todellisuudessa työnhakijan syrjintä syntyi siitä, että hänessä yhdistyi kaksi ominaisuutta: tumma ihonväri ja naissukupuoli. Tällaista henkilöä, mustaa naista, ei yhtiössä ollut ennestään. Kumpikaan tekijä, ihonväri tai sukupuoli, ei yksin aiheuttanut syrjintää tässä tapauksessa, vaan nimenomaan niiden osuminen samaan henkilöön eli risteäminen. Joissakin tilanteissa yksikin syrjimiseen johtava tekijä riittää aiheuttamaan epätasa-arvoa.
Tummaihoiset naiset ovat erityisen syrjitty ryhmä monissa maissa. Suomessa rasistista häirintää kokevien tummaihoisten ihmisten määrä on kaksinkertainen EU:n keskiarvoon verrattuna. Syrjintää esiintyy ihonvärin ja sukupuolen lisäksi myös esimerkiksi varallisuuden, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen, kielen ja iän perusteella. Tasa-arvo ei meillä, eikä missään muussakaan maassa, ole vielä valmis.
Toisin kuin kolumnisti väittää, ei intersektionaalinen ajattelutapa lisää eriarvoisuutta, vaan vähentää sitä. Siinä, missä intersektionaalisuus pyrkii tunnistamaan erilaisia syrjintään johtavia tekijöitä ja tunnistaa, että yhdellä ihmisellä näitä tekijöitä voi olla useita, kolumnisti haluaisi sivuuttaa ne kokonaan.
Tasa-arvo ei edisty sillä, että kiellämme syrjivien tekijöiden olemassaolon. Syrjintä on todellisuutta hyvin monen suomalaisen arjessa. Tämä tosiasia ei parane hyssyttelemällä. Yhdenvertaisuus voi lisääntyä vain, jos tunnistamme erilaiset syrjintään johtavat tekijät ja tunnustamme niiden olemassaolon. Tässä intersektionaalinen ajattelutapa on avuksi.
Vain syrjivät rakenteet ja toimintatavat tunnistamalla voimme puuttua ongelmiin ja tehdä Suomesta tasa-arvon kärkimaan.
Jenni Pitko
kansanedustaja
Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja
Oulu
Silja Keränen
kaupunginvaltuutettu
Vihreiden puoluevaltuuskunnan puheenjohtaja
Kajaani
—–
Kirjoitus on julkaistu Kainuun Sanomissa 8.7.2020.
