Sellutehdas ei ole ekoteko


Paltamoon kaavailtu KaiCell Fibers Oy:n sellutehdas sai ympäristöluvan. Kirjoitin Maaseudun Tulevaisuuden uusimman kolumnini siitä, että yhä vain halutaan lisää bulkkisellun tuotantoa ja että sellutehdas ei ole mikään ekoteko. 

Samaan aiheeseen otimme Kainuun Vihreiden hallituksella kantaa. 

MT:n kolumnini (julkaistu 24.7.2020):

Suomeen suunnitellaan yhä lisää bulkkisellun tuotantokapasiteettia 

Oulujärven, eli Kainuun meren, rannalle Paltamoon suunniteltu KaiCell Fibers Oy:n sellutehdas sai viime viikolla ympäristöluvan.

Alun perin tehtaan yhteyteen oli suunniteltu vaatekuitujen tuotantolaitos. Se osuus kariutui kiinalaisten rahoittajien vetäytymisen myötä. 

Suomalaisen metsäteollisuuden jalostusarvo ei ole juuri noussut. Tähän tosiasiaan meitä herätteli Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Uusivuori, jonka mukaan viime vuosien hakkuiden lisääntymisestä ei ole tullut vastaavaa taloudellista lisähyötyä yhteiskuntaamme. 

Tuotamme siis alhaisen jalostusarvon bulkkia maailmanmarkkinoille. Hidaskasvuista, laadukasta suomalaista puutavaraa käytetään vessapaperin ja pakkauskartongin raaka-aineeksi.

Se on surullista, eikä järin viisastakaan. Puutavara- ja sellukuutioiden kasvun tavoittelun sijaan pitää ryhtyä tavoittelemaan euroja. 

Kaiken lisäksi näitä sellutehtaita hehkutetaan vielä ekotekoina. Kuten tätä Paltamonkin tehdasta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Sellutehdas ei ole ekoteko.

Tehtaan jätevesipäästöt muodostavat optimaalisen rehevöittämiskombon. Kauniin ja mahtavan Kainuun meren tila huolestuttaa etenkin mahdollisten häiriötilanteiden sekä kaikkien päästölähteiden yhteiskuormituksen vuoksi. 

Sellutehdas aiheuttaa myös ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasupäästöjä. Niitä tulee teollisuusprosessista, lisääntyvästä liikenteestä sekä etenkin metsänkäytöstä.

Metsänkäytössä isoin ongelma on se, että puunhankinta perustuu myös turvemailla kasvaviin puihin. Kuitupuuhakkuut sellutehdasta varten ylläpitävät avohakkuumallista metsänhoitotapaa. 

Avohakkuut turvemailla aiheuttavat sekä suuret vesistö- että kasvihuonekaasupäästöt. Asiana tämä on merkittävä, koska joka kolmas talousmetsähehtaari on turvemaata. 

Lisäksi hakkuiden lisääntymisen myötä hiilinielutaso laskee. Myös metsäluonnon monimuotoisuus pitää saada kohenemaan ja lisääntyvät hakkuut eivät asiaa edesauta.

Ekoteko sellutehdas ei siis ole. Aluepoliittinen elinkeino- ja työllisyysteko se toki on. Teollisuuden aluetalousvaikutukset ovat merkittäviä ja teolliset työpaikat oikeasti tärkeitä.

Kuitenkin, sekä ilmaston lämpenemisen että luonnon köyhtymisen ollessa todellisuutta, uusien elinkeinojen pitäisi oikeasti ja aidosti olla kestävällä pohjalla. Osaamista tästä maasta löytyy. Mutta löytyykö viisautta ja tahtoa?

 

Ja Kainuun Vihreiden hallituksen kannanotto:

Sellutehdas ei ole ilmastoteko

KaiCell Fibers:n sellutehdas sai viime viikolla ympäristöluvan. Luvassa oli tiukemmat määräykset päästöille vesiin kuin yhtiö oli hakemuksessaan esittänyt. Samoin ensi kertaa ikinä tehtaan lämpöpäästöille asetetaan luparajat. Hyvä näin.

Sellutehtaasta lasketaan ravinne-, kiintoaine- ja sulfaattipäästöjä vesistöön. Samaan syssyyn järveen lasketaan vielä haitallisia kloorattuja hiilivetyjä sekä lämmintä vettä. Tämä on optimaalinen yhdistelmä järven rehevöitymiseksi.

Lisäksi lähialueen asukkaita koettelevat melu- ja hajuhaitat.

Tehdasta ehdittiin jo hehkuttaa ilmastotekona. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Tehdas ja siihen liittyvä liikenne lisäävät Kainuun kasvihuonekaasupäästöjä noin 20 %. Suunnan pitäisi olla alaspäin. Tähän päälle tulevat vielä metsätaloudesta aiheutuvat päästöt.

Metsätaloudessa isoin ongelma on se, että puunhankinta perustuu myös turvemailla kasvaviin puihin. Turvemaita on noin kolmannes metsätalousmaasta. Kuitupuuhakkuut sellutehdasta varten ylläpitävät avohakkuumallista metsänhoitotapaa. Avohakkuut turvemailla aiheuttavat sekä suuret vesistö- että kasvihuonekaasupäästöt.

Lisääntyvien hakkuiden myötä hiilinielutaso heikkenee ja sitä myöten nettopäästöt kasvavat. Lisäksi metsäluonnon monimuotoisuus ja metsien retkeilyarvot kärsivät.

Mikään ekoteko tällainen sellutehdas ei ole. Talous- ja työllisyysteko tämä toki on, koska teollisuuden aluetalousvaikutuksilla ja työpaikoilla on väliä.

Kuitenkin, hidaskasvuisen, laadukkaan suomalaisen puuaineksen keittäminen selluksi maailmanmarkkinoille esimerkiksi kiinalaisten vessapaperin tai pakkauskartongin raaka-aineeksi ei ole järkevää. Meidän metsäteollisuutemme jalostusarvo ei ole juuri noussut. Sen sijaan Suomesta on tullut bulkkituotteiden – eli sellun – viejämaa.

Tässä maailmanajassa, jossa ilmasto lämpenee ja ilmastonmuutoksen vakavia seurauksia ruvetaan jo näkemään ja jossa luonnon monimuotoisuus heikkenee sellaista tahtia, että asiantuntijat puhuvat jo kuudennesta sukupuuttoaallosta, pitää uusien elinkeinopoliittisten avausten olla oikeasti ja aidosti kestävällä pohjalla.

Aidosti kestäviä mahdollisuuksia kyllä on. Mutta onko viisautta ja halua tarttua niihin?

Kainuun Vihreät hallitus
Silja Keränen
Nina Jyrkäs
Anne Kemppainen
Senni Kela
Pertti Raninen
Susanna Raninen
Virpi Juvonen
Anu Koskela

Share Button

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.