Pidin kaupunginvaltuuston kokouksessa vihreiden ryhmäpuheenvuoron. Tässäpä se tekstinä:
Puheenjohtaja, arvon kollegat sekä kajaanilaiset
Eipä oltaisi vuosi sitten uskottu, että tässä ollaan. Euroopassa, jossa käydään sotaa. Sotaa, jonka meidän naapurimaa aloitti.
Sotatila herkästi synkistää mielialaa, kun kammottavat kohtalot piirtyvät verkkokalvoille ja epävarmuus tulevaisuudesta kasvaa. Tällaisissa tilanteissa julkisen sektorin vakaus ja järkevät toimet ovat äärimmäisen tärkeitä. Julkinen sektori pystyy osaltaan tasoittamaan epävarman ajan tuomaa taloudellista taantumaa, takaamaan turvallisuutta sekä konkreettisin teoin että pitkällä olemassaolollaan. Täyttäähän esimerkiksi Kajaanin kaupunki ensi vuonna 372 vuotta – siinä ajassa on nähty kaikenlaista.
Toivon – ja oikeastaan myös edellytän – että haastavista ajoista huolimatta katsomme tulevaisuuteen positiivisesti. Minua huolestuttavat ne puheenvuorot, jossa realismin nimissä muistutetaan esimerkiksi siitä, että kyllä se Kajaanin väkimäärä tulevaisuudessakin laskee. On olennaista varautua pahimpaan, ja varmistaa selustansa. Mutta sen sijaan kyynisyyttä ei pidä varjota realistisuudeksi, ja sitä kautta lopettaa tavoittelemasta parempaa.
Tosiasia kun on, että Kajaani tarjoaa todella hyvät edellytykset elämälle: toimivat palvelut, kaunis luonto, mukava yhteisö ja mielenkiintoisia työmahdollisuuksia. Meidän kehittämisen momemtum on nyt.
Puheenjohtaja,
Kaupunginhallituksessa, ja täällä valtuustossakin, olemme paljon keskustelleet sopivasta investointitasosta. Talousjohtajan arvion mukaan sopiva vuosittainen taso on noin 15 miljoonaa euroa, ja nyt investoinnit saatiin painettua lähes sille tasolle. Vihreiden mielestä on kuitenkin tärkeää, ettei investointitason alaspainaminen ole ainoa tavoite. Pahimmillaan siinä voi käydä niin, että välttämättömiä investointeja vain siirretään tulevaisuuteen ja sillä tavoin kasvateta korjausvelkaa liian suureksi.
Toinen näkökulma investointitasoon on se, että kaupungin investointitasoa karsimalla ohjataan kaupungin palvelutuotantoa yksityiselle sektorille. Sopivissa määrin ja sopivissa kohti ostopalvelut ja palveluiden ulkoistaminen on järkevää. Mutta on oltava tarkkana, että sitä tehdään nimenomaan sopivissa määrin ja sopivissa kohti.
Emme esimerkiksi halua tilannetta, jossa kaupungin päiväkotien peruskorjauksia siirretään investointitason varjolla aina vain eteenpäin. Niin pitkälle, että todetaan, ettei korjauksia kannata enää tehdä ja että siirretään varhaiskasvatusta entistä enemmän yksityisille yrityksille.
Ja ei, emme tarkoita, etteikö osa varhaiskasvatuksesta voisi olla yksityisen sektorin tuottamaa. Voi olla, ja se on hyvä. Mutta emme saa yhtä asiaa optimoimalla vahingossa joutua tilanteeseen, johon emme oikeasti halunneet päätyä. Etenkin kun kyse on varhaiskasvatuksen järjestämisestä. Se tulee järjestää lasten ja perheiden etu edellä – ei yritysten toimintaedellytykset optimoiden.
Me vihreissä toivommekin, että tästä käydään perusteellista keskustelua. Olemme siinä mielellämme mukana.
Toinen asia, mistä keskustelua on tarpeen käydä aiempaa enemmän, on kulttuuri. Me vihreät näemme virkeän, monipuolisen ja ammattimaisen kulttuurikentän Kajaanin merkittävänä vahvuutena. Kulttuuri tuo kaupunkiin elämää, ihmisiä, matkailua, tilaa hengittää, uusia näkökulmia ja juurruttaa meitä entisestään.
Tätä kokonaisuutta vahvistaisi entisestään kulttuurialan koulutuksen tuominen Kajaanin ammattikorkeakouluun. Näin lisäisimme osaltaan Kajaanin alueellista vaikuttavuutta – tällä kertaa kulttuurin kentällä, jossa meillä jo on esimerkiksi alueteatterivastuu. Tätä meidän kannattaa vahvistaa, kun hyvä pohja on jo olemassa.
Arvon kollegat,
On tärkeää, että me kannamme osaltamme vastuun ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sekä luontokadon pysäyttämisessä. Tähän onkin oivat eväät meidän aiemmin hyväksymässä kaupunkistrategiassa, jossa kestävä kehitys, resurssiviisaus, päästöjen vähentäminen ja luontoarvojen huomiointi on vahvasti kirjattu.
Tämä asia rupeaa hienosti konkretisoitumaan, kun esimerkiksi ensi vuoden talousarviossa on varattu 400 000 euroa aurinkovoimaloiden rakentamiseen. Suunnitelmavuosille on ajatuksia jatkaa tätä uusiutuvaan energiantuotantoon panostamista, kuten investointiosasta voi huomata.
Toinen asia, joka toivottavasti konkretisoituu lähivuosina, on paikallinen biokaasutuotanto. Jätevedenpuhdistamon lietteet sekä biojätteet kuljetetaan tällä hetkellä Ouluun käsiteltäväksi. Tämähän on ylipäätänsä, mutta myös ympäristönäkökulmasta, aika järjetöntä. Toivottavasti seuraavan kilpailutuskauden myötä tähän saadaan järkevämpi ratkaisu, ja lietteiden paikallisen käsittelyn myötä myös biokaasutuotantoa Kajaaniin.
Tähän loppuun haluan vielä sanoa muutaman sanan kaupungin lähivirkistysmetsien tilanteesta. Pirunvaaran hakkuusuunnitelmat ovat herättäneet kaupunkilaisissa todella paljon huolta. On totta, että siellä suunniteltuja hakkuita on jo alkuperäiseen nähden kevennetty.
On kuitenkin hyvä tietää se, että kaupungin metsäsuunnitelmassa vuosille 1996-2005 ko. alue oli linjattu kokonaisuudessaan hakkuu- ja hoitotoimenpiteiden ulkopuolelle. Vuosina 2006-2015 kaupungilla ei ollut metsäsuunnitelmaa. Ja sitten 2015 suunnitelmaa ruvettiin – osin metsäpuolen viranhaltijoiden henkilöstömuutoksista johtuen – tekemään täysin silloisen sopimuskumppanin, UPMn, tietojärjestelmän automaattisen metsänhoidon suunnitelman perusteella.
Käytännössä se siis tarkoitti sitä, että talousmetsän hoitotoimenpiteet esitettiin suoraan koko kaupungin metsäomaisuudelle – myös lähivirkistysalueille. Katsottiin vain kunkin kohteen puustotiedot ja esitettiin hakkuita niiden mukaan. Sehän tarkoitti, että esimerkiksi Rehja olisi hakattu aukoksi kokonaisuudessaan, Vimpelissä olisi toteutettu aikamoiset hakkuut, samoin Pirunvaarassa, ja monessa muussa paikassa.
Tätä on sitten kohtuullistettu ja järkevöitetty vähitellen. Mutta lähtökohdan jo tuolloin alkuun olisi ollut syytä olla sama kuin sitä edeltävässä metsäsuunnitelmassa oli. Että jotkut arvokkaat alueet on jo lähtökohtaisesti rajattu hakkuu- ja hoitotoimenpiteiden ulkopuolelle. Pirunvaaran osalta on myös tärkeä huomioida, että alueelta on löydetty uhanalaisia lajeja enemmän kuin tätä viimeisintä suunnitelmaa tehdessä oli tiedossa.
Olisikin kaikin tavoin järkevää – sekä kaupunkilaisten että luonnon kannalta – jättää meidän arvokkaat lähimetsät rauhaan.
Näillä sanoin haluan toivottaa kaikille ihanaa, ja rauhallista – tai ”rauhallista” joulun aikaa. Ja kiittää tämän vuoden hyvästä yhteistyöstä niin valtuutettujen kuin viranhaltijoidenkin kanssa.
