Pidin Kainuun sote-valtuustossa 20.12.2021 vihreiden ryhmäpuheenvuoron. Kuvassa ollaan kuhmolaisen vihreän Kati Sarvela, joka on meidän toinen sote-valtuuston jäsen. Itse puhe on tässä:
Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat ja muut läsnäolijat
Tähän alkuun pari yksittäistä, lyhyttä nostoa. Ensin, oli ilahduttava lukea, että Kainuun sotekin tarttuu ympäristöasioihin ja rupeaa kehittämään omaa toimintaansa resurssiviisaammaksi. Tästähän me tehtiin valtuustoaloitekin – kiitos, että asia nyt etenee.
Rekrytointeihin, osaavan työvoiman saantiin ja nykyisen henkilökunnan työhyvinvointiin panostaminen on äärimmäisen tärkeää. Siitä oli hyviä kirjauksia talousarviokirjassa. Toivottavasti niitä todella toteutetaan.
Kajaanin perusterveydenhuollon toiminnasta kuuluu huolestuttavaa palautetta kaupunkilaisilta. Hoitoon ei tahdo päästä, jonot ovat todella todella pitkät, takaisinsoitto ei aina toimi ja se on ahdistava systeemi iäkkäille. Tämä tilanne kuormittaa sekä asiakkaita että henkilökuntaa.
Ravintokeskuksen tilanteesta olisi mukava kuulla tarkempia tietoja.
Talousarvion kokonaisuuden ja kuntien maksuosuuksien osalta tilanne on pikkaisen harhaanjohtava. Tämä talousarvion perustuu alkusyksyn raamiin, eli 320 miljoonaan euroon. Kuitenkin me esimerkiksi Kajaanissa budjetoimme ensi vuodelle sote-kuluja 328 miljoonan euron edestä, jotta hyvinvointialueella olisi hyvä aloittaa toimintansa. Jos tämä nyt hyväksytään näin, olisi varmasti hyvä tuoda päivitetty talousarvio 328 miljoonan euron kuntarahoituksella ensi vuonna valtuuston päätettäväksi.
Sitten kahteen suurempaan kokonaisuuteen, jotka me vihreiden valtuustoryhmänä haluamme nostaa esille.
Ensin suuntaan katsetta hieman hyvinvointialueen valmisteluun. Kun valmistelua tehdään ja etenkin kun aluevaltuusto ja muut luottamushenkilöiden toimielimet sekä koko organisaatio aloittaa toimintansa, on meillä edessä yksi valtava ajatusmallin muutos.
Tällä hetkellä Kainuun sote perussopimuksen mukaan sote-kuntayhtymä järjestää kuntien lakisääteiset sosiaali- ja terveyspalvelut päivähoitoa lukuun ottamatta.
Hyvinvointialueella sen strategiassa on huomioitava asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen. Hyvinvointialueen sote-keskuksissa ideana siirtää painopiste ennaltaehkäisyyn ja ennakointiin. Tällä tavalla vähennetään raskaiden – ja kalliiden – palveluiden tarvetta sekä parannetaan myös ihmisten hyvinvointia, kun ongelmat eivät pääse kasaantumaan ja pitkittymään.
Ei tarvitse kuin katsoa ensi vuoden talousarviokirjan alkuosaa ja sen varsin lohduttomaa kuvaa kainuulaisten terveyden ja hyvinvoinnin tilanteesta. Tai oikeastaan kuva muodostuu sellaiseksi, että huonosti voivia, toimeentulohaasteiden kanssa kamppailevia ja vaikeassa elämäntilanteessa olevia kanssaeläjiä on paljon – meillä Kainuussa enemmän kuin maassa keskimäärin.
Tähän kuvaan sopii erinomaisesti panostus nimenomaan ennaltaehkäiseviin toimiin. Siihen, että huolehditaan ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista mahdollisimman hyvin. Ja siihen, että panostetaan perusterveydenhuoltoon, nopeaan hoitoon pääsyyn ja matalan kynnyksen palveluihin – siihen, joka auttaa ihmisen mahdollisimman nopeasti jaloilleen ja eteenpäin.
Erityistä huomioita on kiinnitettävä monisairaiden ja yhteiskunnan marginaalissa elävien – esimerkiksi päihderiippuvaisten – tilanteeseen ja heidän palveluiden järjestämiseen heidän lähtökohdistaan käsin. Inhimillisesti. Olennaista on yhdistää sosiaalitoimen osaamista nykyistä enemmän terveydenhuollon puolelle. Tämä tulee varmistaa rakenteiden avulla.
Koska tähän asti iso ajatus on ollut lakisääteisten palveluiden järjestäminen, vaatii tämä selvän ajatusmallin muutoksen hyvinvointialueen toiminnassa. Toki oli ilahduttavaa huomata, että useammassa kohti talousarviokirjaa oli mainittu ennaltaehkäisyyn panostaminen.
Näemme joka tapauksessa, että osana hyvinvointialueen strategiavalmistelua on todella tarpeen käydä läpi potentiaalisia tekoja ennaltaehkäisyn näkökulmasta ja strategian yksityiskohtatasoon sopivasti niitä sitten sinne kirjata.
Tähän työhön on tarpeen ottaa mukaan työntekijöiden asiantuntemus, kansallinen osaaminen esimerkiksi terveystaloustieteestä ja vaikuttavasta ennaltaehkäisystä. Lisäksi lukuisilla sote-järjestöillä on valtavasti osaamista oman alansa asioista ja myös mahdollisuus olla osana ennaltaehkäisytyötä. Terveyden ja hyvinvoinnin lisäämisen vastuuta ja toimenpiteitä on syytä pohtia kuntien ja erilaisten yhdistysten kanssa, koska myös koko ketjun alkupää on äärimmäisen olennainen.
Sitten, siirrytään toiseen kokonaisuuteen.
Kainuun keskussairaalan synnytystoiminnan poikkeuslupa on katkolla ensi vuoden lopussa. Keskittämisasetuksen mukaan synnytyksiä pitäisi olla vähintään tuhat vuodessa, jotta keskussairaalassa voi olla synnytystoimintaa.
Toteanpa tähän väliin sen, mikä Missä syrjä sijaitsee? -kirjaa kirjoittaessani ja siihen taustoja selvitellessäni tuli harvinaisen selväksi: tämä tuhannen synnytyksen raja on tuulesta temmattu luku. Juuri sen raja-arvon ei ole osoitettu korreloivan synnytysten turvallisuuden kanssa, vaan pienemmilläkin synnytysmäärillä, kun päivystysvalmius ja osaaminen on kohdallaan, synnyttäminen on aivan turvallista.
Jopa päinvastoin. Jos tuhannen synnytyksen rajaa noudatettaisiin orjallisesti ja Kainuun keskussairaalan tyyppisistä paikoista loppuisi synnytystoiminta, lisääntyisivät matkasynnytykset ja synnytysten käynnistämiset. Jotka osaltaan lisäävät synnytyksiin liittyviä riskejä.
Tällä hetkellä Kainuun keskussairaalalla on poikkeuslupa hoitaa synnytystoimintaa. Synnytysten määrät ovat KAKSissa kasvaneet – tänä vuonna saattaa mennä 800 synnytyksen raja rikki. Kainuun ulkopuolelta tulevilla synnyttäjillä on väliä niin synnytysyksikön toiminnan kuin taloudenkin näkökulmasta – tätä ei pidä vähätellä.
Mutta meidän nykyinen poikkeuslupa on määräaikainen. Me Kainuussa varmasti haemme lupaa pysyvään synnytystoimintaan, kuten viime kerrallakin. Mutta nyt tähän touhuun pitää ottaa maakunnan koko edunvalvontakoneisto, jotta me se pysyvä lupa oikeasti saataisiin.
Olisi aivan epäinhimillistä, että täältä saakka – saati Kuhmon tai Suomussalmen perukasta – pitäisi lähteä synnyttämään Ouluun tai Kuopioon. Jotenkin tuntuu, että tätä keskustelua ovat hallinneet etenkin Etelä-Suomessa asuvat keski-ikäiset tai sitä vanhemmat miehet. Eli juuri ne ihmiset, joita meidän harvaan asutun Suomen synnytystoiminta kaikista vähiten koskettaa.
Otetaan me itse tila ja pidetään asiasta ääntä. Vaikka et olisikaan synnytysikäinen kainuulainen, koskettaa KAKSin synnytystoiminta myös sinua. Nimittäin sen myötä pystytään varmemmin ylläpitämään keskussairaalan ympärivuorokautinen päivystys, joka hyödyttää laajasti kaikkia kainuulaisia.
Tähän tarvitaan meitä kaikkia, ja etenkin meitä, jotka olemme tavalla tai toisella mukana päätöksenteossa.
Ennen kuin kääritään hihat tämän asian suhteen, rauhoitutaan kuitenkin joulun viettoon. Tai “rauhoitutaan” joka ehkä paremmin omaa lapsiperhearjen joulua kuvaa. 🙂 Joka tapauksessa kiitän vihreiden valtuustoryhmän puolesta tästä vuodesta ja toivotan hyvää joulun aikaa kaikille tasapuolisesti.
