Tuoreen hallitusohjelman maatalouteen liittyvät kirjaukset jatkavat suomalaisen maatalouspolitiikan pitkäjänteistä linjaa: säilytetään mahdollisimman paljon vanhaa.
Marinin hallituksen kaudella myös maatalouspolitiikka lähti hieman uudistumaan, kun sille asetettiin päästötavoitteet ja kun eri toimin pyrittiin vahvistamaan maatalousympäristön luonnon monimuotoisuutta sekä vähentämään päästöjä vesiin ja ilmaan.
Nyt esitetty hallitusohjelma palaa pitkälti lähtöruutuun, ja pitkälti haluaa vain turvata ruoantuotannon edellytykset.
Tämä ei ole kestävä linja. Tämä ei ole myöskään se linja, mitä moni viljelijä haluaa. Moni viljelijä haluaa uudistaa ja kehittää – huolehtia siitä, että elintärkeän ruoantuottamisen ohella maanviljely olisi myös ilmasto- ja luontopositiivista toimintaa sekä eläinten hyvinvointia jatkuvasti paremmin huomioivaa. Suomalaisen maatalouspolitiikan tulisi tukea tätä kehitystä, mutta nyt pahasti näyttää siltä, että niin ei tule käymään.
Tosiasiassa maatalouden kestävyysmurroksen tekeminen on äärimmäisen olennaista. Sillä lailla varmistetaan, että ruoantuotantomme on aidosti kestävällä pohjalla. Ja vain sillä tavalla toimialalla on hyviä, pitkäjänteisiä kasvun ja taloudellisen tuottavuuden edellytyksiä. Maailma menee vahvasti kohti vähähiilistä, kiertotalousperusteista ja luontopositiivista taloutta. Suomalaisella maataloudella olisi tässä ihan valtavasti annettavaa. Olisi myös suomalaisen ruoantuotannon ja koko elintarvikeketjun taloudellinen etu tehdä kestävyysmurros ajoissa ja varmistaa sen tuoma markkinapotentiaali kokonaisuudessaan.
Nyt tähän suuntaan ei olla menossa, ja se harmittaa valtavasti suomalaisen viljelijän, koko elintarvikeketjun ja meidän luonnon, eläinten sekä ilmaston kannalta.
Alla vielä tarkemmin poimintojani maa-, metsä- ja erätalouteen liittyvistä asioista:
Positiivista:
- Vahva omavaraisen ruoantuotannon painotus. Huoltovarmuudesta huolehtiminen.
- Kannattavuuskriisiin vastaaminen, koska kaiken edellytys on parantaa ruoantuotannon kannattavuutta.
- Välitä viljelijästä -projektin tekeminen pysyväksi. Päällekkäisen valvonnan vähentäminen. Valkuaisomavaraisuuden parantaminen.
- Vesihuoltoalan toimintaedellytysten turvaaminen ja kansallisena pitäminen.
- Biokaasun nostaminen.
- Maatalouden tilusjärjestelyjen kehittäminen.
- Kotimaisen kalastuksen kirjaukset ja vaelluskalojen olosuhteiden parantaminen.
- Maankäytön päästöjen vähentämisen ja nielujen lisäämisen kirjaukset ovat ihan hyviä (maankäytön muutosmaksun käyttöönoton arviointi, talousmetsien kiertoaikojen pidentäminen, harvennusten voimakkuuden vähentäminen, peitteinen metsänkasvatus turvemailla ja hiilensidontamarkkinan kehittäminen).
- Mutta nämä vaikuttavat hienoisilta kirjauksilta, jotka vaikuttavasti toteutuakseen vaatisivat kunnollisia päätöksiä. Siihen tässä ei nyt ole pohjaa.
- Teollisuuden jalostusarvon kasvattaminen ja kirjaus, että sitä kautta kansantaloutta voidaan vahvistaa puun käyttöä lisäämättä.
- Valtion vanhojen, luonnontilaisten metsien suojelu.
Negatiivista:
- Turkistarhauskirjaukset ja ko. toimialan jatko, kun pitäisi suunnata kohti nopeaa, hallittua alasajoa.
- Eläinten hyvinvointilain toteutumista vain seurataan, vaikka tosiasiassa eläinten oloja pitäisi koko ajan merkittävästi parantaa.
- Olennaista on se, mitä puuttuu: eli ruoantuotannon kestävyysmurrosta ei käytännössä edistetä.
- Suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen salliminen ilman mitään ajatusta ko. petokantojen suotuisan suojelun tasosta.
- Elinvoimisia lajeja halutaan siirtää pois tiukasti suojeltujen lajien listalta (esim. merimetso tai valkoposkihanhi). Sen sijaan ei ehdoteta, että ko. listalle lisättäisiin lajeja, joista on tullut uhanalaisia. Eli lajien suojelua halutaan vain heikentää.
- Metsäpolitiikassa ei käytännössä näy vahvat luonto- ja ilmastotavoitteet, vaan toimet perustuvat vapaaehtoisuuteen. Tällä menetelmällä ei tähän mennessä ole pystytty katkaisemaan luontokatoa, eikä se oletettavasti ole riittävä jatkossakaan.
- Metsätalouspuolen kirjaukset ovat tyyliltään ja kunnianhimon tasoltaan hieman eri linjassa verrattuna maankäyttösektorin päästöjen vähentämisen ja nielujen vahvistamisen kirjauksiin.
- Turvemaista on erikseen sanottu sekä maa- että metsätalouden kirjauksissa, että niiden käyttöä jatketaan. Tämä siitäkin huolimatta, että metsätalouden turvemailla sekä maatalouden turvepelloilla on suurin suhteellinen päästötaakka (sekä vesiin että ilmaan). On ihan tarkoituksenmukaista, että osa turvemaista on käytössä jatkossakin. Mutta olennaista olisi ryhtyä tekemään aktiivisia toimia turvemaiden päästöjen vähentämiseksi mahdollisimman pian. Nyt tämä ei todellakaan näytä siltä.
- Kansallispuistoverkostoa ei olla laajentamassa.
- Metsähallituksen hakkuumääriä ei olla pienentämässä, vaikka sillä tavoin saataisiin kohtuullisen helposti kasvatettua hiilinielutasoa ja parannettua luonnon tilaa. Lisäksi moni paikallinen ihminen on sitä mieltä, että metsähallitus hakkaa nykyään liian paljon ja liian voimakkaasti. Metsähallituksen hakkuut eivät ole ekologisesti eivätkä sosiaalisesti kestävällä tasolla.
