Olen mielenkiinnolla lukenut MTK:n puheenjohtajaksi hakevien haastatteluja sekä tietysti seurannut Orpon hallituksen maatalouspolitiikkaa. Henki tuntuu vahvasti olevan ruoantuotannon tukeminen sekä tukien suuntaaminen aktiiviviljelyyn.
Toki elämme nyt aikaa, jossa kriisit ja erilaiset häiriötilanteet seuraavat toisiaan. Ja aikaa, jossa inflaatio ja korkojen nousu ahdistaa jo tavan keskiluokkaisiakin.
Kuitenkin maatalouspolitiikan tavoitteena tulisi olla tukiriippuvuuden vähentäminen. Se, että maanviljelijä saa tuottamastaan ruoasta riittävästi rahaa markkinoilta. Että markkinamekanismi ja ruokaketjun tulonjako toimisi sillä lailla, että tuottajakin saa voita leivän päälle, eikä tuota näitä meille muille talkootyönä. Kuten nyt tekee.
Toki Orpon hallitus yrittää oikaista ruokaketjun tulonjakoa ja toivottavasti siinä onnistuu. Tai ainakin vie asioita parempaan suuntaan.
Silti se puheenparsi on, että maataloustuet pitää suunnata ruoantuotantoon. Tämä varmaan kuulostaa hyvälle, mutta tosiasiassa yhteiskunnan tuet pitäisi suunnata siihen, mistä markkinat eivät todennäköisesti maksa riittävästi, mutta mikä kuitenkin on tärkeää ja tavoiteltavaa.
Maatalouden perinneympäristöt – niityt, hakamaat, metsälaitumet – ovat kaikista luontotyypeistä uhanalaisimpia. Niiden hoitamiseen ja uusien perustamiseen pitäisi suunnata selvästi enemmän tukia. Samoin kuin maaperän monimuotoisuuden kohentamiseen (joka tosin auttaa myös pellon kasvukuntoa). Lisäksi pitäisi löytää keinot hiilen sitomiseen peltomaahan ja toisaalta tukea vahvasti turvepeltojen ennallistamista sekä päästöjä vähentäviä toimia turvemailla. Eläinten hyvinvoinnin osalta vaatimuksia pitäisi nostaa koko EU:ssa ja sitten suunnata tukia tiloille, jotka tekevät asioita minimitasoa paremmin.
Maatalouspolitiikkaa tehdessä katseen pitää olla riittävän kaukana ja tavoitteiden oikeasti järkeviä kokonaisuuden kannalta. Missään nimessä pidä sortua kivalta kuulostavaan puheeseen, joka lopulta kaivaa kuoppaa vain syvemmälle.
Silja Keränen
DI, vihreä poliitikko Kainuusta
___
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa.
