Mitäs mieltä olet metsästyksestä?


Näin minulta kysytään usein, vihreänä kun Kainuussa toimin. Lyhyt vastaus kuuluu: ”Meille kotiin tulee Metsästäjä-lehti.”

Itse en metsästä, mutta näen metsästysharrastuksessa paljon hyvää. Harrastus opettaa rauhallisuutta, luonnontuntemusta ja parhaimmillaan hienoa luonnon arvostamista. Harrastuksen myötä tulee myös liikuttua luonnossa ja luotua tärkeitä ystävyyssuhteita.

Vaikka kasvatetun lihan syönti osaltani päättyi kymmenen vuotta sitten, riistalihaa syön. Jänikset ja hirvet ovat saaneet elää elämänsä luonnonmukaisesti ja ympäristöä juurikaan kuormittamatta. Kannat ovat kestävällä tasolla ja etenkin hirvieläinkantojen säätely on tärkeää liikenneonnettomuuksien ja taimikkotuhojen vähentämiseksi.

Riistalihansyöjänä minun on kyettävä kohtaamaan eläimen kuolema. Olen ollut mukana metsällä. Nahkon silloin tällöin jäniksen. Laitan riistasta ruokaa. Kun riista-aterian nautin, olen siitä kiitollinen.

Metsästyskolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa. Tänä syksynä jo kaksi ihmistä on kuollut metsästysonnettomuudessa. Toinen mökillä, jossa asetta huollettiin ja toinen kansallispuistossa, jossa sivulliseen maastopyöräilijään osui kiväärin luoti. Syvin osanottoni menehtyneiden läheisille.

Kolikon kääntöpuolella loimottaa myös petoviha, joka äärimmillään johtaa salakaatoihin. Suurin osa metsästäjistä ei onneksi näihin osallistu ja viime aikoina asenteet ovat ilahduttavasti tiukentuneet salametsästystä kohtaan.

Pedot kuuluvat Suomen luontoon ja meillä on vastuu uhanalaisten eläinten kannan elinvoimaisuudesta. Pedot metsästävät elääkseen, ihminen pääasiassa harrastuksekseen.

Hyvän metsästyskoiran tai tuotantoeläinten menettäminen totta kai kuohuttaa ja vihastuttaa. Vahinkoja pitää ehkäistä mahdollisimman hyvin ennalta.

Petoaitojen rakentaminen, koirilla suojaliivien sekä -pantojen käyttäminen ja talojen pihoilta pedoille kelpaavan ravinnon poistaminen ovat oivaa ennaltaehkäisyä. Lisäksi kattavampi petojen paikannustieto auttaa vahinkojen välttämisessä. 

Joskus petojen metsästys on tarpeen, ja poikkeuslupien myöntämisen tulisikin olla hieman nykyistä helpompaa. Sen sijaan kannanhoidolliseen metsästykseen ei ole sijaa ennen kuin asiantuntijat arvioivat susikannan olevan elinvoimainen.

Metsästyskolikon toinen puoli kirkastuu etenkin luottamukseen perustuvan, rakentavan ja ratkaisuhakuisen vuoropuhelun myötä.  Sitä todella toivon, koska metsästysharrastuksessa on paljon hyvää.

Share Button