Vuoden 2026 alussa alkoi suden kannanhoidollinen metsästys, jonka myötä 100 sutta tapetaan. Viikon jälkeen jo yli puolet kiintiöstä oli mennyt.
Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa on noin 550 sutta. Käytännössä siis joka viides susi tapetaan. Lisäksi viime vuonna myönnettiin yhteensä 60 poikkeuslupaa susien tappamiseen.
On totta, että sudet aiheuttavat ongelmia. On totta, että on suden ja koiran risteymiä, koirasusia, joista pitäisikin päästä eroon.
Mutta tällainen massiivinen kannanhoidollinen metsästys on täysin kestämätöntä Suomen jo nyt uhanalaiselle susikannalle. Pahimmillaan siinä käy vieläpä niin, että tällainen metsästys hajottaa laumat ja lisää entisestään yksinäisiä ihmisasutuksen liepeille hakeutuvia susia.
Tämä asia pitäisi ratkaista eri tavalla.
Ensinnäkin pitäisi lähtökohtaisesti sietää suurempaa susikantaa Suomessa. Esimerkiksi Italiassa elää noin 1500 sutta, vaikka Italia on maa-alaltaan Suomea pienempi ja vaikka siellä elää kymmenen kertaa enemmän ihmisiä kuin meillä.
Sitten poikkeuslupia ”häirikkö”susien tappamiseen pitäisi myöntää nykyistä helpommin. Asiaa myös auttaisi, jos niistä ei valitettaisi.
Olisi myös selvitettävä, miten Ruotsin mallin mukainen pihapiiriin tunkeutuvien tai laiduntavia eläimiä uhkaavan suden tappaminen voisi toimia. Ruotsissa tällaisen suden saa häätää pois aseellisesti: ensin varoituslaukauksen ampumalla, ja jos se ei auta, sitten ko. suden tappamalla. Tästä tietysti pitää ilmoittaa viranomaiselle ja asia selvitetään, ettei tätä mahdollisuutta käytetä väärin.
Metsästyskoirien suojaamiseksi suojaliivien tulee yleistyä. Metsästäjäliitto on saanut rahoitusta liivien hankkimisen tukemiseksi. Se on hyvä alku.
Minä olisin myös valmis avaamaan pantasusien paikkatietodatan uudelleen, jos metsästäjät (joita on hyvin monia ja lukuisia todella tolkullisia ihmisiä) samalla sitoutuvat siihen, että dataa ei käytetä susien salametsästykseen. Tällä tavoin pystyy suojaamaan metsästyskoiria.
Salametsästyksestä pitää tulla riittävät tuomiot ja poliisilla sekä erätarkastajilla olla riittävät resurssit salametsästyksen valvontaan ja asioiden tutkimiseen.
Lisäksi, poronhoitoalueen etelärajaa tulisi nostaa pohjoisemmaksi. Nythän jo Ylä-Kainuukin on poronhoitoaluetta. Se, missä se raja kulkisi, pitäisi selvittää ensin ja miettiä monet näkökulmat. Mutta siirtämällä rajaa pohjoisemmaksi, saataisiin enemmän tilaa muille eläimille. Käytännössä tästä hyötyisivät etenkin uhanalainen metsäpeura sekä suurpedot. Tämä on tulenarka aihe, mutta ei sitä voi jättää tästä keinovalikoimasta poiskaan.
