No, ei kiitollisuus ole varsinainen dilemma. Halusin tällä kirjoituksella ihmetellä sitä, kuinka paljon työtä ihmiset ovat valmiita tekemään minun puolestani. Jakamaan esitteitä, keittämään kahvia, paistamaan lettuja, puhumaan puolestani ja värkkäämään mainoksia… Ja tämä vielä hyvällä mielellä, seuraavalla kerralla uudelleen ja ainoana palkkana kiitos.
Oikeasti. Nöyräksi vetää. Ja äärettömän kiitolliseksi.
Vastapalveluksina minä en pysty tätä auttamista korvaamaan. Se mitä pystyn, on toimimalla kaikella osaamisellani, tarmollani ja kohtuullisella ajallani paremman maailman puolesta. Se kai tässä on ideana – yhteisten tavoitteiden eteen tehdään töitä. Ongelmaksi tällainen kiitollisuus voi muodostua siinä tilanteessa, jos/kun tukijan intressi on oman edun edistäminen. Tästä syystä vaalirahoituksen avoimuus on erittäin tärkeää.
Pääpointtini on nyt kuitenkin ääretön kiitollisuus ihmisten pyyteettömästä avusta ja ahkerasta tekemisestä. Ihan uskomatonta. Kiitos!
