Hallituksen uudessa soten valinnanvapausmallissa on edelleen runsaasti ongelmia. Kokonaisnäkemys uudistuksen suunnasta on kadotettu, kun korjauksia on tehty. Pikakorjausten takia kokonaisuus on osin vieläkin monimutkaisempi ja pirstaleisempi.
Esitys sisältää myös kokonaan uudenlaisia riskejä esimerkiksi erikoissairaanhoidon ja päivystysten järjestämisen sekä niukkojen resurssien riittävyyden suhteen. Esimerkiksi kirurgisten toimenpiteiden merkittävä siirtyminen yksityisten terveysyhtiöiden puolelle voi nopeasti johtaa lääkärikatoon julkisella puolella. Kadon ei tarvitse edes olla erityisen laaja, kun se jo alkaa vakavasti vaarantaa nykyistä hyvin toimivaa päivystysjärjestelmää. Samalla julkisen erikoissairaanhoidon rinnalle tuotava yksityinen erikoissairaanhoito uhkaa syödä niukat taloudelliset resurssit.
Markkinamallinen valinnanvapaus sisältää sellaisia rakenteellisia ongelmia, joita ei laastarikorjauksilla pystytä paikkaamaan. Pienet parsimiset vain siirtävät ongelmia toisiin paikkoihin.
Keskeisiä ongelmia ovat palveluiden pirstoutuminen, järjestäjän eli maakunnan ohjausmahdollisuuksien heikkous, kustannusten hallinnan mahdottomuus ja palvelujärjestelmän päällekkäisyyksien syntyminen. Siksi markkinamallista on välttämätöntä luopua, mikäli hoitoketjuista halutaan saumattomia, kustannuksia hallita ja taata kaikille tasa-arvoiset palvelut.
Koko sote-uudistuksen kova ydin on järjestämisvastuun kokoaminen riittävän vahvoille hartioille, tässä mallissa siis maakunnille. Olennaista on myös, että kaikki rahoitus kulkee yhden ja saman järjestäjän kautta.
Vahva sote-järjestäjä pystyy suunnittelemaan palvelutarjontansa niin, että hoitopolut ovat sujuvat ja ehjät sekä palveluverkko riittävän kattava. Järjestäjä vastaa palveluiden yhdentämisestä, jotta minkäänlaisia palvelukatveita tai tarpeetonta päällekkäisyyttä ei synny.
Toimivat, yhtenäiset hoitoketjut ja järkevä palveluiden sijoittelu ehkäisevät kustannusten kasvua parhaiten. Tätä tukee myös se, että kaikki rahoitus on maakuntajärjestäjän vastuulla. Maakunnalla on vahva kannuste järjestää oikea-aikaista ja vaikuttavaa hoitoa.
Ennaltaehkäisy on kuitenkin paras säästökeino. Maakuntamallissa suuri osa ennaltaehkäisevästä työstä, kuten päivähoidosta, kouluista, kevyen liikenteen väylistä ja kulttuurista, jää kuntien vastuulle. Maakunnan ja kuntien välisen yhteistyön on pelattava saumattomasti yhteen – silloin ehkäistään ennalta myös inhimillistä kärsimystä.
Ilman hyvin toimivia sähköisiä järjestelmiä ei sote-uudistusta kuitenkaan saavuteta. Niillä voidaan sujuvoittaa hoitoa ja kehittää uudenlaisia, asiakkaan itsensä vahvistamiseen nojaavia käytäntöjä hoidoissa ja kuntoutuksessa.
Maakunta- ja sote-uudistus on jo itsessään iso mullistus, vaikka markkinamallinen valinnanvapaus jätettäisiin siitä pois. Onnistua voidaan vain, jos henkilöstö saadaan siihen täysillä mukaan. Siksi on välttämätöntä saada sote-ratkaisun linjat selviksi nopeasti.
Erityisen tärkeää uudistuksen päälinjojen ratkaiseminen kestävästi on ihmisten kannalta. Vuosikausia vellonut epävarmuus on pudottanut monet kärryiltä. Kyse on kuitenkin monille ihmisille elintärkeistä palveluista, ja siksi monilla on huoli omien palveluidensa tulevaisuudesta. Ihmisten tulevaisuudella ei pidä politikoida.
Touko Aalto
Kansanedustaja, Vihreiden puheenjohtaja
Jyväskylä
Silja Keränen
Maaseutu- ja erävihreiden puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu
Kajaani
—-
Julkaistu Kainuun Sanomissa 30.11.2017. Teksti käytännössä kokonaan by Tuoko Aalto, kiitos mahdollisuudesta yhteiskirjoitukseen. 🙂
