Kainuun Sanomista saatiin 13.3.2026 lukea valtion metsien hoidon periaatteista Kainuun alueella. Periaatteet kuulostivat hyvin paljon nykyisen tehometsätalouden opeilta, jotka oli kehystetty näennäisen kauniiseen viestiin ilmastotoimista.
On toki selvä, että Suomen metsien kasvu ja metsissä oleva puumäärää on kasvanut huomattavasti sotien jälkeisestä ajasta. Ja sitä myöten metsät ovat olleet suuri hiilinielu. Kannattaa kuitenkin huomata, että iso osa siitä kasvusta on saatu aikaan soita ojittamalla. Se on vaikuttanut vesien tilaan. Samaan aikaan metsäluonto on huomattavasti kärsinyt intensiivisestä metsätaloudesta.
On osoitettu, että suuri hakkuutaso pienentää hiilinieluja. Hakkuut eivät siis ole ilmastoteko, ja etenkin avohakkuiden jälkeen kestää jopa vuosikymmeniä, että maaperän hiilivarasto palautuu ennalleen. Erityisen hankalia avohakkuut ovat turvemailla, eli ojitetuilla soilla.
Hiilinieluja tulisi kasvattaa, ja se tarkoittaa hakkuiden maltillistamista. Tämä ei tarkoita hakkuiden lopettamista kokonaan, eikä siihen pidä pyrkiäkään, koska metsien taloudellinen merkitys on suuri. Lisäksi puutuotteita tarvitaan, ja etenkin puurakentamista pitäisi lisätä paljonkin.
Valtion metsien osalta tavoitteet eivät tue hakkuiden maltillistamista. Uusimman luonnonvarasuunnitelman mukaan hakkuutaso nousisi jopa 17 % edellisen suunnitelmakauden keskiarvosta. Moni tutkija suosittelee kiertoajan pidentämistä, eli puiden kasvattamista hieman vanhemmiksi. Mutta se ei valtion omien metsien metsänhoitokäytäntöihin näytä sopivan. Eikä se toki edellämainittujen kasvavien hakkuumäärätavoitteiden eikä myöskään kasvavan tuloutustavoitteen myötä toimisikaan.
Lisäksi minua huolestuttaa todella paljon, jos valtion metsissä ilmaston lämpenemiseen varaudutaan lähinnä metsien kasvatustiheyksiä optimoimalla. Lumen ja roudan määrä tulee vähenemään, myrskyjen ja tulvien määrä kasvaa, metsätuholaiset lisääntyvät, talviset sateet lisääntyvät ja kevään sekä kesän kuumuus- ja kuivuusjaksot lisääntyvät. Tähän pitää varautua nyt. Ja paras varautuminen on monipuolinen, monilajinen ja eri-ikäinen sekametsä, joka kestää sään ääri-ilmiöitä parhaiten eikä ole niin altis metsätuholaisille.
Metsissä on aivan mahdollista yhdistää eri tavoitteet. Metsien käytössä voidaan huomioida yhtä aikaa ihmisten virkistys ja retkeily, luonnon tilan kohentaminen, hiilivarastojen kasvattaminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen sekä laadukkaan puun tuottaminen teollisuudelle.
Silja Keränen
DI, metsänomistaja
Kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Kirjoitus on julkaistu Kainuun Sanomissa 21.3.2026.
