En tiedä onko tämä kulttuuriinsopeutumisvaiheen numero 2 oireita*, vai ihan oikea huomio kainuulaisesta toimintatavasta. Sitoutumattomien Timo Krogerus kirjoitti tämän päivän Kainuun Sanomissa, että häntä ei haluttu kaupunginhallitukseen eikä oikeastaan teatterin johtokunnan puheenjohtajaksikaan, koska hän on ’hankala’ tyyppi. Valitettavasti Timon kokemuksen jakajia on aika paljon.
Välistä tuntuu, että tarkoituksellisesti halutaan tehdä toisen elämä vaikeaksi. Jos henkilö ilmoittaa, että hän pääsisi kokoukseen, jos se pidetään ennen 10.2, kokous sovitaan pidettäväksi 12.2. Taas toisaalla henkilö ilmoittaa, että hänen pitää lähteä kokouksesta jo klo 18.30, ei hänelle keskeisen asian käsittelyä aikaisteta lainkaan. Ja nämä esimerkit ovat ihan tavallisista kokouksista – eivät luottamushenkilöpaikkaneuvotteluista. Miksi?
Vastaavasti asiat ymmärretään negatiivisen kautta: Minut oli tekstiviestillä kutsuttu kokoukseen. Kun kysyin toiselta porukan jäseneltä, että onhan hän tulossa, ilmeni, ettei hän ollut saanut tekstiviestikutsua. Hänen välitön ajatuksensa oli, ettei häntä haluta paikalle. No – näin se ei tietenkään ollut, kyse oli vahingosta.
Pahoitamme toistemme ja itsemme mieliä tarpeettomasti. Miksi me ei kutsuta leikkiin mukaan? Miksi me välittömästi ajatellaan, etten minä ole kiva leikkikaveri? Oravanpyörä on valmis.
Koitettaisiinko yhdessä hypätä tästä oravanpyörästä pois?
——-*Kulttuuriinsopeutumisen vaiheet: 1. ihastuminen 2. kriisi 3. sopeutuminen 4. takaisin normaaliin
