Lyhentämätön versio tämänpäiväisestä mielipidekirjoituksesta. Hyvä kuitenkin, että mahtui lyhennettynä lehteen.
Kainuun meri – kielikuva vai tulevaisuutta
Piti oikein palauttaa mieleen, että mitäs vuodenaikaa sitä nyt eletäänkään. Ei, ei nyt voi olla aprillipäivä. Tämä oli ensimmäinen mielleyhtymä, kun luin Talvivaaran suunnitelmista rakentaa jätevesien purkuputki Oulujärveen (KS 29.8.2013). Aiemmatkin uutisoinnit asiasta ovat kuulostaneet aivan absurdeilta.
Kyllä, tiedän, että pitkiä putkilinjoja rakennetaan. Kyllä, tiedän, että latvavesistöt, jotka nyt ottavat vastaan kaivoksen jätevedet, ovat paljon haavoittuvampia kuin Oulujärvi. Kohta varmaan saamme kuulla laskelmat siitä, kuinka pieni osuus Talvivaaran päästöt olisivatkaan Oulujärven koko vesimassan haitta-ainepitoisuuksista ja kuinka paljon muista lähteistä vastaavia päästöjä tulee.
Tässä asiassa on nyt ensisijaisesti kyse imagosta, tunteista ja sosiaalisesta hyväksyttävyydestä. Väistämätön ajatus on, että ensin kaivos on pilannut lähijärvet, ja nyt se haluaa saastuttaa helmemme, Oulujärven. Miten käy puhtaan imagon omaavan kainuulaisen ruoan, entä oululaisten juomaveden.
Ilahduttavaa on, että purkuputkisuunnitelmien yhteydessä kerrotaan aikomuksista puhdistaa vedet entistä paremmin. Mutta luottamus Talvivaaraan on tällä hetkellä todella heikko. Ensin pitää yrittää rakentaa luottamus kuntoon, sen jälkeen purkuputkea ja Oulujärven luontaista kykyä puhdistaa tietty määrä päästöjä on edes mahdollisuus ajatella rakentavasti. Talvivaaran haasteet ovat ymmärrettävästi mittavat, mutta ei meillä ole varaa pilata arvokkaita vesistöjämme. Toivottavasti siis suolaiset päästöt eivät muuta kielikuvaa Kainuun merestä todellisuudeksi.
Silja Keränen
Kajaanin kaupunginhallituksen jäsen,
Kainuun maakuntavaltuutettu (vihr.)
