Valtuustokollega Teemu Nivan kanssa ollaan käyty Kainuun Sanomien mielipide palstalla keskustelua pakolaisten ottamisesta. Homma alkoi Teemun kirjoituksella ennen joulua ”ELY-keskus tuputtaa jälleen pakolaisia kuntiin”. Kirjoitin siihen vastineen (KS 27.12.2013):
Arvoina auttaminen ja yhteisvastuu
Kajaanin kaupunginvaltuutettu Teemu Niva (ps.) kommentoi mielipidekirjoituksessaan (KS 18.12.2013) Kainuun ELY-keskuksen toivomusta, että kunnat ottaisivat lisää pakolaisia. Lisäksi hän viittasi tekemäänsä selvitykseen maahanmuuton kustannuksista.
Kun selvitetään maahanmuuttoon liittyviä kustannuksia, pitäisi samalla selvittää asian positiiviset vaikutukset. Positiivisina vaikutuksina äkkiseltään ajattelisin yritteliäiden maahanmuuttajien luomia työpaikkoja sekä kasvanutta ymmärrystämme erilaisista kulttuureista.
Olen tehnyt töitä ensin kolme vuotta Helsingissä ja nyt Kajaanissa vähän päälle vuoden Suomeen muualta muuttaneiden kanssa. Tämän lisäksi vielä suvun, harrastusten ja ystävien kautta tulleet maahanmuuttajatuttavuudet. Todella fiksua porukkaa.
Maahanmuuttajia, kuten meitä suomalaisiakaan, ei voi kuitenkaan laittaa yhteen luokkaan. Työperäiset maahanmuuttajat ovat varmasti monen mielestä tänne hyvin tervetulleita.
Pakolaisten vastaanottaminen sitten herättääkin enemmän keskustelua. Mielestäni pakolaisten vastaanottamisessa on ensisijaisesti kyse heikompien auttamisesta ja siitä, että teemme asiassa oman osuutemme. Muutama sata pakolaista ei kriisialueiden ongelmia ratkaise, mutta on kuitenkin yksi konkreettinen ja tärkeä teko eteenpäin. Lisäksi jokainen näistä pakolaisesta on yksilö, ja yksilön kohdalla vaikutus on suunnaton.
Suomessa asuvilla asiat ovat kuitenkin, ainakin aineellisesti, yleensä hyvin. Siksi meillä on varaa ja mielestäni myös velvollisuus auttaa. Auttaa heikompiosaisia suomalaisia, mutta myös ihmisiä rajojemme ulkopuolella.
Teemu vetosi, ettei tunteiluun ole varaa. Mielestäni tässä ja monessa muussakin asiassa on kyse muustakin kuin tiedosta ja faktoista – eli arvoista. Huonompiosaisten auttamisesta, oikeudenmukaisuudesta, suvaitsevaisuudesta.
Silja Keränen
Kajaanin kaupunginhallituksen jäsen (vihr.)
Tähän Teemu vastasi ””Mutta onhan meillä varaa!”” kommentoiden talouden tiukkaa tilannetta. Tähän minun tänään julkaistu vastineeni (KS 15.1.2014):
Mihin meillä on varaa?
Teemu Niva kyseli kirjoituksessaan, mistä rahat pakolaisten vastaanottoon (KS 3.1.2014). Olin aiemmin (KS 27.12.2013) kirjoittanut, että meidän tulisi osaltamme auttaa ja ottaa pakolaisia vastaan.
Pelkästään vuonna 2012 Kela maksoi diabeteslääkekorvauksia 175 miljoonaa euroa. Näistä diabeetikoista suurin osa on ns. aikuistyypin diabeetikkoja. Se tauti yleensä johtuu huonoista elintavoista. Käytämme siis hurjia summia elintasosairauksien hoitoon, tämä 175 miljoonaa on siis vain korvaukset lääkkeistä.
Syömäkelpoista ruokaa suomalaisesta kotitaloudesta päätyy roskiin vuosittain noin 23 kg / henkilö. Hinnaksi tälle on arvioitu 80 euroa, eli 435 miljoonaa euroa yhteensä vuodessa. Lisäksi meillä on varaa investoida valtavia summia esimerkiksi autoiluun, niin yhteiskuntana kuin yksilöinä.
Pakolaisten vastaanoton kustannukset valtiolle ovat noin 70 miljoonaa euroa vuodessa. Siitä korvataan kustannukset kunnille, joihin pakolaiset sijoitetaan. Pakolaiskohtaisen korvauksen lisäksi kunnalle korvataan tulkkauskustannukset sekä merkittävät sote-kustannukset. Lisäksi kunta saa pakolaisistaan normaalit valtionosuudet. Kunnalle pakolaisten vastaanotto voi hyvinkin olla taloudellisesti kannattavaa, koska se väistämättä työllistää paikallisia ja koska pakolaisten käyttämä raha pitkälti jää paikkakunnalle. Parhaimmillaan, kotoutumisen onnistuessa, nämä työikäiset, -kykyiset ja -haluiset pakolaiset paikkaavat työvoimapulaa ja kehittävät aluetta.
Minusta meillä on varaa ottaa vastaan pakolaisia.
Silja Keränen
Kajaanin kaupunginhallituksen jäsen (vihr.)
