Kirjoitin vastineen Kainuun Sanomien päätoimittajalle, jonka mielestä potentiaaliset vanhemmat optimoimat liikaa (KS 22.4.2016). Ei se aina ole ihan niin yksinkertaista!
———
Päätoimittaja Markus Pirttijoki ihmetteli kolumnissaan, miksi ihmiset eivät halua tehdä lapsia nyt, kun puitteet siihen ovat paremmat kuin koskaan. Viime vuosi oli syntyvyyden osalta ennätysalhainen. Sitä aiemmat vuodet ovat kuitenkin kohtuullisesti noudattaneet samaa trendiä aina 70-luvulta saakka.
Toivoa sopii, ettei viime vuoden notkahdus jää pysyväksi. Syitä siihen kannattaa kuitenkin etsiä muualtakin kuin insinöörimäiseen optimointiin pyrkivistä potentiaalisista vanhemmista.
Ajan epävarmuus talous-, euro-, ympäristö-, Syyrian ja Ukrainan kriiseineen vaikuttaa myös lastenhankintahalukkuuteen. Perhettä perustettaessa toive edes jonkinasteisesta taloudellisesta varmuudesta ja elämäntilanteen vakaudesta on ymmärrettävää. Nykyinen epävarma tilanne heijastuu nimenomaan hedelmällisessä iässä olevien aikuisten arkeen pätkätöineen, työttömyyskausineen ja yt-neuvotteluineen. Kun tähän vielä lisätään lapsilisäleikkaukset, työttömyysturvan heikennykset, opintojen rahoittamisen lainapainotteisuuden lisäämisen, terveydenhuollon asiakasmaksujen kasvattamisen, päivähoitomaksujen korotukset, päiväkotiryhmien koon kasvattamisen, subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisen sekä yhteiskuntasopimuksen todennäköisesti tuomat palkanalennukset, voi vaan ihmetellä kuka järkevä ihminen haluaa lapsia.
Onneksi elämä ei aina perustu järkeen. Ja pariutuminen sekä lastenhankinta vielä elämän osa-alueista vähiten.
Toinen suuri syy onkin sitten tahaton lapsettomuus. Se, että sopivaa kumppania ei yksinkertaisesti tunnu löytyvän. ’Nirsoja vain nämä nykynuoret!’ Vai fiksuja pyrkiessään etsimään sopivan kumppanin pitkäkestoisen parisuhteeseen, jossa viihtyvät niin aikuiset kuin mahdolliset lapsetkin.
Tai sitten se, että lasta ei vain kuulu. Kuukausi kuukauden jälkeen toivotaan. Haaveillaan. Ja petytään taas. Sitten ei uskalleta enää toivoa. Paitsi ehkä ihan vähän, vaikkei kannattaisi. Raastavaa tuskaa ja epätoivoa eivät auta ystävälliset kyselyt vauvamahasta tai lapsettomien pariskuntien leimaaminen itsekkäiksi.
Suomen mittakaavassa lasten määrällä on väliä. Siksi onkin ehdottoman tärkeää pyrkiä minimoimaan ulkoiset lapsettomuuden syyt. Panostaa yhteiskunnassa siihen, että lasten hankinta on taloudellisesti aidosti mahdollista. Huolehtia, etteivät äidit tipahda työelämästä lasten vuoksi. Pitää yllä ilmapiiriä, jossa lapset ovat toivottuja, mutta jossa hyväksytään myös erilaiset elämäntilanteet ja valinnat.
Silja Keränen
Kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Kajaani
