Ihan ylipäätänsäkin, mutta etenkin nyt Ukrainan sodan vuoksi, Suomen on mitä olennaisin varmistaa kevätkylvöjen toteutuminen sekä ruoantuotannon omavaraisuus. Tämä on mitä keskeisin osa huoltovarmuutta.
Tavoitteen tulisi olla tuottaa ruokaa myös vientiin, koska Ukraina ei siihen tänä vuonna sodan vuoksi pysty.
Siksi tässä vaiheessa keskustelu maataloustukien tarpeesta tai niiden leikkaamisesta ei todellakaan ole viisasta.
Tosiasia toki on se, että maatalouden ja ruoantuotannon kannattavuus on jo pitkään ollut heikko, eivätkä tuottajat saa riittävää palkkaa työlleen. Edeltävien vuosien aikana on harmillisesti edetty kriisistä toiseen.
Maatalouden kannattavuus pitää saada kuntoon ja tuottajille riittävä palkka markkinoilta. Tätä tuottajat itsekin haluavat. Se vaatii koko ruokaketjun reiluuden parantamisesta ja voittojen valumista myös alkutuottajille asti.
Tässä tilanteessa, kun Euroopassa on sota ja kun sen on aloittanut Suomen arvaamaton naapurimaa, meidän on varmistettava omavarainen ruoantuotanto, myös tänä vuonna. Polttoaineiden ja lannoitteiden hinnannousun, maatalouden pitkäaikaisen kannattavuushaasteen sekä viime vuoden heikon sadon vuoksi Marinin hallituksen suunnittelema maatalouden 300 miljoonan euron kriisipaketti on todellakin tarpeen.
Jos Suomessa ei tuotettaisi ruokaa ollenkaan ja Suomeen hyökättäisiin, niin silloin Suomi olisi todella pahassa lirissä, koska tuontikin tulisi tyrehtymään siinä tapauksessa pahasti. Kyllä oma ruuantuotanto on tietyllä tapaa myös turvallisuuskysymys.