Metsähallitus hakkaa todella paljon ja intensiivisesti. Hakkuut ovat laajuudessaan ylittäneet kestävyyden tason monilla mittareilla. Kun hakataan nuorta metsää, menetetään arvokasta hiilinielua ja mahdollisuus korkeamman jalostusasteen puutavaraan. Lisäksi sen taloudellista järkevyyttä kannattaa hetki pysähtyä miettimään. Metsähallitus hakkaa myös vanhoja metsiä, joiden hakkuissa hupenevat sekä hiilivarastot että luonnon monimuotoisuus.
Metsähallituksen hallinnoimissa metsissä on kyse yhteisestä omaisuudestamme, jonka käytöstä voidaan päättää poliittisin päätöksin. Nyt Orpon hallitus lisää entisestään Metsähallituksen tuloutustavoitteita. Se tarkoittaa painetta entistä laajempiin hakkuisiin, vaikka suunnan pitäisi olla juuri toinen.
Metsähallituksen pitäisi olla edelläkävijä metsien kestävässä käytössä.
Valtion vanhojen metsien suojelussa nähtiin kuluneena kesänä surullinen episodi, kun ympäristöjärjestöjen selvitystyön myötä paljastui, että Metsähallitus hakkaa edelleen metsää myös kohteissa, jotka on osoitettu luontoarvoiltaan merkittäviksi. Tästä esimerkkinä julkisuuteen nousi Kaupinvaara Suomussalmella, jossa hakattiin metsää kesällä lintujen pesimäaikaan huolimatta siitä, että alueelta on löydetty lukuisia uhanalaisia ja silmällä pidettäviä lajeja.
Suomi on EU:n biodiversiteettistrategiassa sitoutunut suojelemaan vanhat ja luonnontilaiset metsät. Siksi Metsähallitus inventoi parhaillaan valtion vanhoja, luonnontilaisia ja luonnontilaisen kaltaisia metsiä. Inventointityö kestää vuoteen 2026 saakka, ja sen perusteella tehdään päätökset siitä, mitä kohteita on tarpeen suojella.
Nyt näyttää siltä, että Metsähallitus vaarantaa tietoisesti luontoarvoiltaan merkittävien metsien säilymisen jo ennen inventointien valmistumista. Ei voi olla niin, että arvokkaita kohteita hakataan vähin äänin ja myydään selluksi ennen kuin ne ehtivät suojelun piiriin.
Metsähallituksen kaksoisrooli on ongelmallinen: se vastaa toisaalta suojeltavien kohteiden inventoinneista valtion omistamissa metsissä, mutta samaan aikaan toteuttaa niissä hakkuita. Helsingin Sanomat uutisoi viime vuonna (25.12.2024), että Metsähallituksen johdolla on taloudellinen kannuste pitää valtion metsiä mahdollisimman laajasti talouskäytössä, sillä johdon tulospalkkiot perustuvat pitkälti Metsähallituksen taloudelliseen tulokseen eli paljolti juuri puunmyyntituloihin. Onkin perusteltua kysyä, miten tämä selkeä eturistiriita vaikuttaa Metsähallituksen toimintaan.
Lähtökohdan tulisi olla, että vanhojen metsien suojelun kriteerit pohjaavat parhaaseen tutkittuun tietoon, ja että kaikki vielä jäljellä olevat luonnoltaan arvokkaat vanhat metsät suojellaan. Valtion maiden osalta tämä on Metsähallituksen käsissä. Vähintään Metsähallitukselta tulee edellyttää, että valtion vanhat ja luonnoltaan arvokkaat metsät säilyvät hakkuilta edes siihen asti, että valtion metsien inventointi on valmis ja sen perusteella tehtävät suojelupäätökset tehty.
Metsähallituksen on pystyttävä tärkeän kansallisomaisuutemme vaalimisessa parempaan. Metsähallituksen tulisi olla kestävän metsätalouden edelläkävijä.
Tiina Elo
Kansanedustaja, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen
Espoo
Silja Keränen
DI, Maaseutu- ja erävihreiden varapuheenjohtaja
Kajaani
—-
Tämä kirjoitus julkaistiin mm. Kalevassa, Koillissanomissa, Kainuun Sanomissa, Ylä-Kainuussa, Sotkamo-lehdessä ja Kuhmolaisessa. Kalle Eerikäinen kirjoitti vastineen, johon me Tiinan kanssa vastasimme seuraavasti:
Korulauseiden takainen todellisuus valtion metsissä on karu
Metsähallituksen metsätalouspuolen aluejohtaja Kalle Eerikäinen kirjoitti vastineessaan (Kaleva 10.09.2025), että Metsähallitus toimii vastuullisesti ja huomioi luonnon monimuotoisuuden kaikissa toimissaan ja että luontoarvoiltaan merkittävät kohteet jätetään aina hakkuiden ulkopuolelle.
Toistuvasti pelkästään Kainuun maakunnan alueella tulee kuitenkin ilmi hakkuita, jotka Metsähallitus on tehnyt luontoarvoiltaan merkittäviin kohteisiin. Esimerkkeinä mainittakoon Kuhmon Lammasjärvi, Suomussalmen Luolavaara, Suomussalmen Syväjärvenkangas, Paljakka Puolangalla, Karttimojoki Suomussalmella, Mörkölä Hyrynsalmella, Yli-Vuokki Suomussalmella, Oulujärven saaret, Leväsenkangas Kajaanissa sekä raakkujoki Kainuussa (joen tarkkaa sijaintia ei raakkujen vuoksi voi kertoa).
Ja viimeisimpänä esimerkkinä julkisuuteen nousivat tämän kevään Iso Kaupinvaaran hakkuut, joista oli siis juuri neuvoteltu luonnonsuojelujärjestöjen kanssa. Järjestöjen mielestä hakkuita ei olisi pitänyt toteuttaa, ja yleensä tällaiset erimieliset kohteet on jätetty rauhaan ja neuvotteluja on jatkettu. Nyt näin ei tehty, vaan hakkuut arvokkaassa kohteessa aloitettiin välittömästi neuvottelujen päätyttyä.
Metsähallituksen hakkuut ovat varsin intensiivisiä talousmetsissäkin. Voimassa olevan luonnonvarasuunnitelman mukaan hakkuita tehdään Pohjanmaa-Kainuu-alueella aiempaa suunnitelmakautta enemmän. Vaikka Metsähallitus toteuttaa Eerikäisen mukaan hakkuunsa metsälakia, metsäsertifiointia ja Metsähallituksen omia metsänhoito- ja ympäristöohjeita noudattaen, tämä ei kaikissa tilanteissa riitä turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Nykyinen metsälainsäädäntö on nimittäin monilta osin puutteellista: laki ei esimerkiksi velvoita jättämään hakkuiden ja vesistöjen väliin riittävän leveitä suojavyöhykkeitä.
Eerikäinen viittaa kirjoituksessaan myös suojeltavien vanhojen ja luonnontilaisten metsien kriteereihin. Pääministeri Orpon hallitus on linjannut vanhojen ja luonnontilaisten metsien kriteeristöstä, ja kriteerit on laadittu tarkoituksellisesti niin tiukoiksi, etteivät ne rajoittaisi hakkuita. Tutkijat ovat nämä kriteerit tyrmänneet. Siksi valtion metsissä vastuullista olisikin perustaa suojelu- ja hakkuupäätökset tutkittuun tietoon. Kun hallitus nyt budjettiriihessä vielä linjasi Metsähallituksen tuloutustavoitteen nostosta, paine jo nykyiselläänkin kestämättömän hakkuutason nostamiselle on kova.
Vielä on matkaa siihen, että valtion metsien hoidossa oltaisiin kestävyys- ja vastuullisuusasioissa edelläkävijöitä. Sille tielle kannattaisi kuitenkin suunnata.
Tiina Elo
Kansanedustaja, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen
Espoo
Silja Keränen
DI, Maaseutu- ja erävihreiden varapuheenjohtaja
Kajaani
