Maailmankatsomuskeskusteluissa olen pari kertaa kuullut ajattelevani harvinaisesti. Ajatusmaailmani lähtökohta on reiluus ja tasapuolisuus. Minulle se tarkoittaa sitä, että omia puolia pitää pitää, jos niitä jotenkin selvästi sorretaan. Pitää vaatia itselle (& muille) reilua kohtelua ja tasapuolisia mahdollisuuksia.
Mutta se riittää. En ymmärrä meidän edunvalvontayhteiskuntaamme, jossa reiluuden ja tasapuolisuuden raja on monin paikoin ylitetty jo kauan sitten. Tuntuu, että etuja ajetaan etujen ajamisen vuoksi. Unohtuu ajatus siitä, että onko perustaso jo riittävän hyvä. Sen sijaan ajetaan yksisilmäisesti oman ryhmän etuja.
Edunvalvonta ja puolensapitäminen on tarpeellista. Mutta onko tarpeellista neuvotella palkankorotuksista henkeen ja vereen, vaikka elämän taloudelliset mahdollisuudet ovat jo aivan riittävät.
Eikö mikään riitä? Ajatellaanko, että mieluummin meille se palkka kuin isoille herroille lisää osinkoja. Mutta kuka ajaa niiden etua, jotka eivät pysty sitä itse tekemään? Lapset, vammaiset, syrjäytyneet tai muut yhteiskunnan ulkopuolella olevat – järvet, koppakuoriaiset, puhdas ilma? Ajetaanko niiden etua vasta kun ne uhkaavat omaa (Talvivaaran vesistöpäästöt vähentävät rantakiinteistöjen arvoa tai syrjäytyneet ovat taloudellinen kuorma kunnollisille veronmaksajille).
Kenen etua minun poliitikkona pitäisi ajaa? Tunnen ehkä kolmasosan äänestäjistäni. Lopuista sadasta ei ole ymmärrystä. Ne viitisenkymmentä, jotka luulen tietäväni eivät ole kuinkaan homogeenistä joukkoa. Puhtaasti oman edun ajaminen on minulle taas ihan vierasta, koska minulla on omat asiani riittävän hyvin – onneksi.
Lähdin politiikkaan mukaan, koska minusta maailma on menossa huonoon suuntaan. Ihminen ahneudessaan elää täällä kestämättömästi. Haluan osaltani olla vaikuttamassa siihen, että elämän edellytykset säilyvät. Ja tämä pienemmässä mittakaavassa tarkoittaa myös kotiseudun elämän edellytyksiä. Olen siis vaatimassa reiluutta mm. tulevia sukupolvia ja luontoa kohtaan. Potentiaalisia äänestäjiä tuossa porukassa on vähänlaisesti… Toivottavasti kanssani samalla tavalla ajattelevia poliittisen toiminnan ulkoistajia olisi riittävästi.
