Kävin tässä tällä viikolla Kajaanissa jututtamassa setäparlamenttia. Ilmastonmuutos oli sielläkin puheenaiheena. Viikko sitten puhuin kutsuttuna ilmastonmuutoksen hillinnästä Iisalmessa. Kajaanissa sorvataan päästövähennystavoitteita ja Kainuussa päivitetään ilmastostrategia.
Ilmastonmuutokseen on nyt vihdoin herätty. Ja se on hyvä. Viime kesän ennätyshelteet, poikkeuksellisen lämmin kuluva marraskuu sekä median uutisointi aiheesta. Tietoisuutta tuntuu nyt olevan.
Joissakin tämä aiheuttaa tarmoa toimintaan. Mutta aika monessa pelkoa tulevasta: Mikä muuttuu? Mitä jää? Mistä pitää luopua?
Se pelko kanavoituu helposti lamaannukseksi ja vastustukseksi. Ja ne eivät edistä itse asiaa, eli ilmastonmuutoksen torjuntaa.
On ensiarvoisen tärkeä pyrkiä pitämään ihmiset mukana maailmanpelastustalkoissa. Luonnon, eläinten, maapallon ja tulevien sukupolvien lisäksi huomioidaan myös ja etenkin ihmiset. Tehdään poliitikkoina sellaisia päätöksiä, joissa kestävyyden kaikki osa-alueet toteutuvat. Ekologinen, kulttuurinen, taloudellinen ja sosiaalinen.
Samalla kuunnellaan, kerrotaan ja luodaan toivoa. Koska sitäkin on: ihmisten aiemmin ratkaisseet ympäristöongelmat otsonikadosta järvien tilan kohenemiseen. Ja ilmastonmuutosasiassa isojen pelureiden herääminen USAn osavaltioista SSABn aikomukseen tehdä terästä ilman kivihiiltä. Toivo on tärkeää, koska toivottomuus ei johda mihinkään.
—
Pidin tämän puheen vihreiden puoluevaltuuskunnassa la 17.11.2018.
