Nyt on kyllä varmasti niin vetävä otsikko, että houkuttelee ihan jokaisen lukemaan. 🙂
Ja luvassa vielä aivan ihanaa hallintokieltä.
Koko uudistus on valtava kokonaisuus, joten ajattelin esittää vain muutamia poimintoja / näkökulmia. Nämä ovat omia ajatuksiani.
Uudistus sinänsä on erittäin hyvä ja tarpeellinen. Kunta-maakunta-valtio-malli on minusta kannatettava. Tällaistahan testattiin jo Kainuun hallintokokeilun aikaan 2005-2012, ja ainakin täällä se vaikutti toimivalta. Itse en tuona aikana ollut politiikassa mukana enkä Kainuussa asunut muutaman kuukauden kesätyöpätkiä lukuun ottamatta. Mielipiteeni perustuu hallintomallin ulkopuolisiin arviointeihin, senaikaisten päättäjien kokemuksiin sekä siihen, että maakunnallinen yhteistyö monessa organisaatiossa on edelleen todellisuutta (toisen asteen ammatillinen koulutus, jätehuolto, pelastustoimi, maakunnan liitto, maakunnallinen elinkeinojen kehitysyhtiö). Lisäksi Kainuun mallin pohjalta meillä toimii nyt sosiaali- ja terveydenhuollon –kuntayhtymä, jossa on integroitu sekä sosiaalitoimi ja terveydenhuolto että perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito.
Sitten niitä poimintoja tulevaa uudistusta ajatellen:
Työllisyydenhoito
Tällä hetkellä työttömyyskorvauksista ja työllistymispalveluista vastaa valtion TE-keskus. Vastuuta on myös kunnalla, jolla on lakisääteinen velvollisuus työllistää iäkkäitä pitkäaikaistyöttömiä ja joka maksaa työmarkkinatuen kuntaosuutta (jokaisesta yli 300 päivää työttömänä olleesta 50 % ja yli 1000 päivää työttömänä olleesta 70 %). Olen jäsenenä Kajaanin kaupungin työllisyystyöryhmässä, ja meillä on todella vahva tavoite saada kasvatettua kajaanilaisten työllisyyttä.
Mitä todennäköisimmin nykyisiltä ELY-keskuksilta siirtyy suuri osa toimintoja uusille itsehallintoalueille. Yksi näistä toiminnoista on elinkeinojen kehittäminen – nykyisin esim. ELYt myöntävät starttirahaa ja erilaisia tukia yrityksille.
Koska työllisyydenhoidon vastuuta on selvästi siirretty valtiolta kunnille ja taas toisaalta itsehallintoalueille tulee vahvasti elinkeinojen kehittäminen, on minusta perusteltua, että myös työllisyydenhoito niin kuntien kuin valtionkin vastuulta siirtyy kokonaisuudessaan itsehallintoalueille.
Valtion valvontaviranomainen ja Metsäkeskus
Ympäristöministeriö ehdottaa, että Suomeen perustettaisiin uusi, valtakunnallinen ympäristöasioita hoitava lupa-, valvonta- ja asiantuntijaviranomainen (KS 6.1.2016). Viranomainen vastaisi luonnon- ja ympäristönsuojelua koskevista lupa-, valvonta- ja toimeenpanotehtävistä (nykyisin elyillä ja aveilla). Yksinkertaisemmat ja pienemmät asiat voitaisiin hoitaa itsehallintoalueilla, jotka hoitaisivat samalla myös valvontaviranomaisen tehtävät. Minusta tämä ehdotus on perusteltu – on tärkeää, että alueille jää valtion riippumaton viranomainen.
Metsäkeskuksen metsälain valvontatehtävät voisi myös siirtää tälle valtion alueelliselle viranomaiselle. Metsäkeskuksen nykyisiin tehtäviin kuuluvat metsävaratietoon ja Suomen metsien & metsätalouden tiedottamiseen liittyvät tehtävät jaettaisiin Luonnonvarakeskukselle ja uusille itsehallintoalueille. Kemera-rahoitus itsehallintoalueille (vrt. yrittäjien starttiraha ja muut pienehköt yritystuet) ja Metso-rahoitus alueelliselle valtion viranomaiselle (luonnon monimuotoisuuden turvaaminen). Metsänomistajien palvelu tapahtuu jo nyt eri yhteisöjen (Metsänhoitoyhdistykset, metsäpalveluyritykset esim. Otso, Innofor ja Arvometsä tai metsäyhtiöiden hoitosopimukset) kautta. Toki viranomaisen kuuluu myös palvella ja vastata kysymyksiin. Metsään ja puuhun perustuvien elinkeinojen edistäminen (nykyisin yksi Metsäkeskuksen tehtävistä) kuuluu luontevasti itsehallintoalueiden elinkeinojen edistämistehtäviin.
Demokratian toteutuminen
Minulle on epäselvää kuinka sote-palveluiden demokraattinen päätöksenteko toimii niillä itsehallintoalueilla, jotka järjestävät sote-palvelut yhdessä toisen itsehallintoalueen kanssa. Loogista ja järkevää on pitää maakuntavaalit, jossa valitaan demokraattisesti päätöksentekijät itsehallintoalueen valtuustoon. Niillä alueilla, joissa itsehallintoalue = sote-alue, ko. valtuusto vastaa myös sote-palveluista esimerkiksi sote-lautakunnan kautta.
Niissä tapauksissa, joissa yksi sote-alue kattaa useamman itsehallintoalueen, kuinka ihmiset pääsevät valitsemaan sote-päättäjänsä?
Ajatuksenvirtaa: Jos useamman itsehallintoalueen sote-alueelle muodostetaan itsehallintoalueyhtymä, johon valitaan päätöksentekijät suhteellisuuksien (asuinpaikka, puolue) mukaan – luodaan uusi hallintohimmeli, jossa päätöksentekijät ovat vain välillisesti demokraattisesti valittuja. Jos taas sote-alueen itsehallintoalueilla jokaisessa on oma sote-lautakunta ja se velvoitetaan tekemään yhteistyötä toisten sote-lautakuntien kanssa – kuinka ihmeessä sote-alue kykenee ajattelemaan kokonaisuutta. Jos taas sote-alueelle valitaan päätöksentekijät erikseen vaaleilla, joillain alueilla on parhaimmillaan kolmet vaalit: kuntavaalit, itsehallintoaluevaalit ja sote-aluevaalit.
Kuinka ihmeessä tämä ajatellaan tehtävän siten, että demokratia toimii ja että alueet ovat keskenään yhdenvertaiset?
Äärettömän tärkeää kun on, että myös sote-palveluissa on aito demokraattinen päätöksenteko. Ja sen tulee toteutua samalla tavalla joka puolella maata.
Alueiden määrä
18 itsehallintoaluetta on minusta hyvä. Se on sama kuin nykyisten manner-Suomen maakuntien määrä. Kainuulaista kiinnostaa kehittää Kainuuta ja vaikuttaa oman maakunnan asioihin. Eri määrä sote-alueita on todella outo ratkaisu. Sinänsä perusteltu suuremman väestöpohjan näkökulmasta, mutta edellä kuvaamani demokratia-ongelma pitää pystyä ratkaisemaan kunnolla.
Rahoitus
Nykyinen kuntien rahoitusmalli olisi paras tapa myös uusilla itsehallintoalueilla. Eli: alue kerää veroa ja saa valtionosuuksia, joilla tasataan alueiden epätasa-arvoa (sairastavuus, syrjäisyys, väestörakenne). Lisäksi kerätään toimintatuottoja sopivaksi katsottavista asioista (Nämä voivat olla ihan merkittäväkin tulonlähde. Esim. Kajaanin kaupungin ympäristötekninen toimiala kattaa lähes kaikki menonsa toimintatuotoilla).
Sote
Valtavasta kokonaisuudesta (jonka asiantuntija en lainkaan ole) mainitsen vain sen, että palveluiden on toimittava hyvin myös huono-osaisille ja syrjäseutujen asukkaille. Suomessa ollaan seuraamassa Ruotsin tietä tällä ’raha-seuraa-asiakasta’ –mallilla. Siellä ymmärtääkseni palveluiden hinta on laskenut suurissa kaupungeissa ja hyvätuloiset käyttävät julkisrahoitteisia terveyspalveluita aiempaa enemmän. Pienituloiset eivät, ja syrjäseutujen palvelut ovat huonontuneet. Keskeistä on ottaa oppia Ruotsin kokemuksista ja tehdä meille sellainen malli, jossa terveyspalvelut ovat aidosti kaikkien saavutettavissa.
Ihmisten hyvinvointi, ennaltaehkäisy
Jää pitkälti kuntien vastuulle: koulut, päiväkodit, kulttuuri sekä katujen ja liikuntapaikkojen ylläpito. Kun rahallinen seuraus näiden hyvin hoitamisesta poistuu sote-rahavirtojen siirtyessä suoraan sote-alueille (nyt noin puolet kuntien budjetista), on mietittävä, kuinka varmistetaan näiden ihmisten hyvinvointia lisäävien ja siten sote-palveluiden rahantarvetta vähentävien tehtävien hyvin hoitaminen. Tähän parhaimmassa tapauksessa riittää oikea asenne kuntien johdossa, kun kuntalaisten kokonaisvaltainen hyvinvointi aidosti kiinnostaa oman budjetin ja tehtävien tuijottamisen sijaan.
Lopuksi
Uudistus on valtava kokonaisuus, tässä otin esille vain muutaman yksityiskohdan. Uudistuksen pyörteissä on tärkeää muistaa ihminen – se, ketä varten nämä kaikki asiat ovat olemassa. Hallinto ei ole itseään varten, vain ihmistä varten. Koitetaan pitää se mielessä. 🙂
